Loading presentation...

Present Remotely

Send the link below via email or IM

Copy

Present to your audience

Start remote presentation

  • Invited audience members will follow you as you navigate and present
  • People invited to a presentation do not need a Prezi account
  • This link expires 10 minutes after you close the presentation
  • A maximum of 30 users can follow your presentation
  • Learn more about this feature in our knowledge base article

Do you really want to delete this prezi?

Neither you, nor the coeditors you shared it with will be able to recover it again.

DeleteCancel

Make your likes visible on Facebook?

Connect your Facebook account to Prezi and let your likes appear on your timeline.
You can change this under Settings & Account at any time.

No, thanks

Vaellus 2013

No description
by

Kati Heikkilä-Huhta

on 11 September 2014

Comments (0)

Please log in to add your comment.

Report abuse

Transcript of Vaellus 2013

Vaellus 2013

Pysähdyimme välissä syömässä Lutto-ojan päivätuvalla, jossa oli puro ja mökki ja huussit. Pienen ruokapaussin jälkeen siis jatkoimme matkaa ja ylitimme puron, Vellinsärpimäojan. Matkalla saimme kiivetä erittäin jyrkän harjun päälle, jonka jälkeen sai jatkaa matkaa itsenäisesti. Perillä meitä odotti Vellinsärpimä, jossa oli jo kolme muuta matkailijaa paistamassa erittäin herkullisen näköisiä makkaroita. Kun kaikki olivat saapuneet paikalle alkoivat kaikki pystyttää telttoja ja parin kaatuneen puun väliin syntyi "Coolien tyyppien alue".
Illemmalla nuotiolla saimme kuulla tarinoita Ristuksesta, joka taikoi naisia eläimiksi, koska he eivät arvostaneet ihmeitä. Meillä oli myös tarkoitus pelata mökissä räsypokkaa, mutta liiallisen häirikkömäärän vuoksi tämä ei ollut mahdollista. Näimme myös "revontulia", jotka olivat valoja Saariselästä. Ihmiset alkoivat pikkuhiljaa valumaan telttoihin ja nukkumaan. Oskun, Pietun ja Kasperin teltasta kuulemma kuului "herkkiä" keskusteluja.
Vellinsärpimässä oli puro, josta sai hyvää vettä, halkovaja, nuotiopaikka sekä päivätupa.
Maanantai 9.9.
Heräsimme normaalisti aamulla ja teimme normaalit aamutoimet. Mutta emme menneetkään kouluun, vaan marssimme Oulun linja-autoasemalle. Kun kello oli 8.15 ja kun kaikki olivat onnikassa (paitsi Jenni) niin lähti bussi ajamaan kohti Saariselän tunturihotellia. Bussi pysähtyi "Pudiksella" ja Ranualla. Vaihto oli Rovaniemellä. Vaihdon välissä oli aikaa 20 min. Vaihdon jälkeen bussimatkaa oli vielä puolet jäljellä. Bussi pysähtyi Sodankylässä.

Kun bussi saapui Saariselälle, niin nostimme rinkkamme bussista ja kävelimme noin 300 metriä pienelle leirintäpaikalle nimeltään Kummituskämppä, jossa paistoimme poron lihaa.

Torstai, 12.9.
Makuupussi märkänä heräsin vartin yli seitsemän, ja vein kenkäni tuvan lämpöön kuivumaan. Euralaiset retkeilijät olivat vaihtamassa maisemaa, ja jättivät hyvästit ennen taivaltaan kohti Laanilassa odottavaa autoa. Sen jälkeen olin aikeissa mennä tiskaamaan, joka venyi suurin piirtein tunnin kiipeilyksi Vävypäällä puhelimen kentän ja mustikoiden perässä. Alhaalla ihmiset olivat pikkuhiljaa alkaneet heräillä, ja päätimme lähes kokonaisen ruokaryhmäni kanssa keitellä aamupuurot, ensimmäisen ja viimeisen kertamme koko vaelluksen aikana. Ihmisten kerääntyessä nuotiopaikalle, aloimme keskustella tulevasta kävelymatkasta ja mahdollisista kaveriporukalla tehtävistä vaelluksista, ja pikkuhiljaa aiheemme kääntyi yöllä oksentaneeseen Oskuun, joka myös tuli seuraamme.
Lauantai 14.09.13
Aamulla heräsimme klo 8 ja teimme lättyjä ja söimme muuta aamupalaa nam :3.
Pakkasimme rinkat ja lähdimme kohti Kiilopäätä minne oli noin neljä kilometriä, oli hienot maisemat. Sää oli pilvinen mutta hyvä kaiken kaikkiaan.
Kun olimme Kiilopäällä näimme kaivinkoneen, joka näytti kaukaa portilta mutta ei ollut.
Kun näimme portin olimme iloisia, loppumatka meni iloiten ja nopeasti .
Kiilopään keskustasta lähdimme bussilla kohti Rovaniemeä (Raxia).
Rovaniemellä söimme Raxissa hyvää ruokaa, paljon kaikkea hyvää laaturuokaa. ;)
Sitten jatkoimme matkaan Ouluun. Bussimatka meni puhuessa ja väsyneenä, odotellessa pääsyä kotiin.
Olimme oulussa noin klo 20. Sieltä meitä tultiin hakemaan koteihin. Kotona söin jäätelöä ja kävin saunassa - Terveisin Hanna, oli mukavaa!

Syömisen jälkeen lähdimme kävelemään Palo-ojan kotaa kohti. Matkaa oli noin viisi kilometriä, vaikka se tuntuikin pitemmältä. Maisemat olivat hienoja ja rinkka tuntui painavalta selässä. Parin tunnin päästä saavuimme Palo-ojan kodalle. Tällöin kello oli 19.50. Pystytimme teltat ja menimme kotaan paistamaan makkaraa. Tällä kodalla oli vielä kenttää elikkä soittelimme vielä porukoillemme, että hengissä ollaan. Sitten taivas alkoi pimentyä ja ihmiset alkoivat mennä nukkumaan, tosin minä (Roni) ja pari muuta heppua, jotka eivät menneet nukkumaan jäivät ulos juttelemaan.

Kaikkien herättyä purimme telttoja, pakattiin rinkkoja, ja valmistauduimme muutenkin seuraavaan neljään kilometriin. Hyvästeltyämme Rumakurun jatkoimme matkaa kohti upeaa Pessinlampea, missä pysähdyimme ihastelemassa maisemaa ja tutkimassa luonnonkasveja, kuten juolukkaa. Tästä matkaa oli enää pari kilometriä, jonka kaikki jaksoivat kulkea mainiota vauhtia aina perille saakka.
Luulammella ensimmäinen asia minkä tein oli sukkien ja kenkien poisotto, ja rakkolaastarin uusiminen. Sen jälkeen hyvillä mielin ostin Pepsiä ja söin suklaata, katsellen Kasperia joka pisti sisätelttansa tuulettumaan öisestä oksennuksesta johtuen. Tässä vaiheessa jo odotin kovin päivällistä, joka olikin oikein herkullista riisitonnikalasysteemiä.


Aamupäivällä teimme päiväretken Taajoslaavulle kaikeksi onneksemme ilman rinkkoja, mutta silti matka tuntui minusta raskaammalta kuin rinkat selässä. Mukanamme olivat vain ruuanlaittovälineet. Matka oli yhteensä noin kahdeksan kilometriä. Välillä pysähdyimme myös hieman opiskelemaan.



Matkalla jouduimme ylittämään puron, jonka suurin osa meistä ylitti paljain jaloin. Vesi oli todella kylmää, mutta se virkisti mukavasti.


Taajoslaavulla teimme trangioilla ruuaksi valmispatoja ja pastaa.
PE 5

Takaisin Luulammelle mentäessä osa meistä käveli metsäpolkua pitkin paljain jaloin.


Kun olimme takaisin Luulammella noin klo 16.00, istuskelimme nuotiolla ja teimme ruuaksi jauhelihapataa
PE 7

Sitten alkoi sienten ja kasvien opiskeleminen, sillä tiedossa oli tunnistuskoe
PE 8

Illalla istuimme vielä nuotiolla ja pimeän tultua menimme tupaan, missä meitä odotti ämpärillinen lättytaikinaa. Paistoimme siitä lättyjä ja samalla lauloimme Katille onnittelulaulun, hänen synttäreidensä kunniaksi.
Bussissa aika kului pääasiassa juttelemalla, ja läpän heittämisellä. Meillä oli myös eväitä mukana, joita me söimme aika ajoin. Rovaniemellä sai ostaa lisää karkkia syötäväksi, eli karkit olivat ehtineet loppua ennen Rovaniemen pysäkkiä. Aika alkoi käydä hitaaksi, mutta Saariselälle ei ollut enää pitkä matka.

Sää oli puolipilvinen ja tuulinen, mutta kaikinpuolin miellyttävä. Perille päästyä pojat ryhtyivät hakkaamaan halkoja, jotta nuotio saataisiin pystyyn hetimiten. Sen jälkeen vapaa-aikaa oli riittämiin. Jonkun ajan kuluttua kävelimme Katin kanssa tunturilla, ja tutkittiin sieniä sekä muita kasveja. Sieltä sitten menimme takaisin Luulammen mökkiin, missä osa teki ruuan ja osa meni viettämään aikaa nuotion ääreen. Iltaan mennessä kaikki istuivat nuotiolla. Istuimme pimeässä yössä ja katsoimme taivaalla tanssivia revontulia. Jotkut jäivät katsomaan revontulet loppuun, aikeissa nukkua koko yö taivasalla, muiden lähtiessä sisälle. Yöllä neljän aikaan heräsin kun nämä muutamat tuli vuorotellen sisälle nukkumaan loppuyöksi.
Oulun steinerkoulun 9. luokka UK-puistossa 9.-14.9.2013
KE 11.9.

Lähdimme Vellinsärpimästä Rumakurulle
vaeltamaan viikon pisintä kahdeksan kilometrin matkaa. Matka oli pitkä ja tuskallinen, vaikka kuulin että pidempiäkin matkoja on kärsitty. Kuitenkin pitkän taivalluksen jälkeen häämötti Rumakurun päivätupa, jossa aikaansa vietteli joukko turkulaisia.

KE 2

Sateesta huolimatta vain pari nukkui yönsä turkulaisten kanssa päivätuvalla. Loput nukkuivat ulkona kuin miehet. Pitkän matkan jälkeen emme kuitenkaan jääneet istumaan tyhjän pantteina. Heti alettiin laittamaan nuotioon tulia, ja lyhyen istuskelun jälkeen tekemään kanakeittoa. Kanakeitto olisikin ollut ruuista paras mutta se tuli ns. ulos. Kirjaimellisesti.
Ke3

Syömisen jälkeen saman tien kiipesimme Kasperin, Pietun, Esan ja Hannan kanssa tunturille. Tämä tuli siitä että sovimme Kasperin ja Pietun kanssa että paskannamme tunturille, mutta loppujen lopuksi Kasper oli ainoa joka sinne paskansi. Tämän vuoksi nimesimme tunturin, jonka nimeä ei ainakaan kartasta löytynyt, Paskapääksi.
KE4

Pietu lähti seurastamme kuitenkin jo alkumetreillä mutta mukaan tuli kuitenkin Juuli, jonka kanssa kiipesimme tunturin huipulle. Huipulta alas tullessamme oli jo alkanut pimenemään, ja Heikki-täti kertoi Paulaharjun tarinoita nuotiolla. Yöllä näin unta Ronista paistamassa makkaraa.
hello
try to find mine

http://www.saariselka.net/Maaliskuu2006/kuvat/korppi.jpg
http://oppiminen.yle.fi/sites/oppiminen.yle.fi/files/images/kuukkeli_pentti_kallinen_artikkelikoko.jpg
"Oispa nyt kylmä es"
-vaelluksella kuultua
ELÄIMIÄ:
korppi
kuukkeli
riekko
lapintiainen
talitiainen
järripeippo
urpiainen
västäräkki
poro
hirvi
jänis
sammakko
SIENIÄ:
herkkutatti
kangastatti
punikkitatti
nummitatti
keltahapero
viinihapero
kangasrousku

KASVEJA:
juolukka
mustikka
puolukka
riekonmarja
sianpuolukka
variksenmarja
uuvana
kanerva
kynsisammal
seinäsammal
tunturikoivu, kiilopäänkoivu
vaivaiskoivu
kataja
riidenlieko
keltalieko
ketunlieko
metsälauha
siniheinä
mänty
suopursu
ETSI LAJIKUVIA KUVAHAULLA ELLET MUISTA MILTÄ NÄYTTÄVÄT!
torvijäkälä
palleroporonjäkälä
harmaaporonjäkälä
vaaleaporonjäkälä
Pe 13.9.

Perjantaiaamuna oli mukava herätä lämpimänä, sillä saimme nukkua yön Luulammen kahviossa. Muutamat meistä yrittivät nukkua yönsä taivasalla, mutta hekin tulivat neljän aikoihin yöllä sisälle. Heräilimme pikkuhiljaa ja pakkasimme tavarat rinkkoihin. Sitten teimme ja söimme hieman aamiaista. Sää oli aamulla hieman kylmä, mutta päivän mittaan se muuttui aurinkoiseksi ja mukavan lämpimäksi.
Tiistai 10.9.
Aamulla herättyämme Palo-ojalta lähdimme tunnistelemaan paria kasvia ja kesken kaiken kuukkeli tuli hyppelemään puiden oksille ja siitäpä ihmiset alkoi koittaa syöttämään sille suklaata. Tässä samassa hässäkässä sain maistaa viinihaperoa. Pienimuotoisen oppitunnin jälkeen lähdimme katsomaan n. 800 vuotta vanhaa mäntyä ja Kasper lähti kiipeilemään sen latvaan. Siellä se sitten kökötti. Jonkun ajan päästä ananaspäämme tuli alas ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Ja niin me lähdimme Palo-ojalta Vellinsärpimään, jossa yövyimme tiistai-keskiviikko yön. Kävelimme painavat rinkat selässä nelisen kilometriä. Tämä matka oli vielä aika ikävä kävellä sillä rinkat olivat painavia ja emmekä tajunneet että täällä voisi olla ihan kivaakin.
Puolukka
Puolukka
Suopursu
Uuvana
Juolukka
Mustikka
Variksenmarja
Riekonmarja
Papanat: hirven, jäniksen, poron
Kanerva
Ketunlieko
Vaivaiskoivu
Vaivaiskoivu
Kurjenkanerva
Luppo
Kataja
Nummitatti
Punikkitatti
Karvarousku
Mustikka
Sianpuolukka
Kuva:http://www.oulu.fi/perameri/kasvit%20ja%20elaimet/kasvit/sianpuolukka.jpg
Kynsisammal
Lämmin kiitos
reissaajille ja
tukijoukoille :)
Korppi
Kuukkeli
Etsi ja lue myös prezi
Pohjoisessa pärjää
Rumakurun kämppä
Rumakuru
Herkkutatti nam
Juolukka
Full transcript