Loading presentation...

Present Remotely

Send the link below via email or IM

Copy

Present to your audience

Start remote presentation

  • Invited audience members will follow you as you navigate and present
  • People invited to a presentation do not need a Prezi account
  • This link expires 10 minutes after you close the presentation
  • A maximum of 30 users can follow your presentation
  • Learn more about this feature in our knowledge base article

Do you really want to delete this prezi?

Neither you, nor the coeditors you shared it with will be able to recover it again.

DeleteCancel

Make your likes visible on Facebook?

Connect your Facebook account to Prezi and let your likes appear on your timeline.
You can change this under Settings & Account at any time.

No, thanks

Taidemusiikin historia

No description
by

Hanna Pishro

on 23 March 2015

Comments (0)

Please log in to add your comment.

Report abuse

Transcript of Taidemusiikin historia

Taidemusiikin historia
Renessanssi
Renessanssin aika (n. 1400-1600-luvut) tunnetaan erityisesti moniäänisen vokaalimusiikin kukoistuskautena.
Paljon sävellettiin edelleen hengellistä ohjelmistoa kuten moniosaisia
messuja
ja yksittäisiin, yleensä raamatullisiin teksteihin tehtyjä
motetteja
. Ihanteeksi muodostui ns.
Palestrina-tyyli
, joka nimettiin italialaisen kuorosäveltäjän mukaan.
Kuorolle sävellettiin myös maallisempaan tyyliin
madrigaaleja
.
Osa kuoroäänistä saatettiin korvata soittimin; käytössä olivat mm.
nokkahuilu
sekä sellon sukulainen
viola da gamba
. Niin ikään
luuttu
oli suosittu soitin.
Barokki
Barokin aika sijoittuu 1600 - 1750-luvuille. Tyylikautta kuvaavat mahtailevuus, yltäkylläinen koristelu sekä uskonnollinen paatos.

Kirkollisia sävellyksiä olivat mm.
oratoriot
ja
kantaatit
, joissa kuvattiin Raamatun tapahtumia kuoron, solistien ja orkesterin voimin; myös
ooppera
syntyi barokin aikana. Kirkollista käyttömusiikkia sävellettiin uruille, jotka reformaation jälkeen yleistyivät kirkollisen vallan symboleina.

Kirkon lisäksi säveltäjiä työllistivät hovit, jotka tilasivat niin suureellisia
orkesterikonserttoja
kuin hillitympää soitinmusiikkia mm. klaveerisoittimille (
cembalo
ja
klavikordi
) sekä puupuhaltimille ja jousisoittimille.

Musiikin tyypillisiin piirteisiin lukeutuvat mm. tasaisena sykkivä rytmi, melodian runsaat
korukuviot
, jyrkät voimakkuusvaihtelut (ns.
terassidynamiikka
), kontrapunktisuus ja bassolinjan korostuminen (
basso continuo
).
Impressionismi
Impressionismi on oikeastaan vain yksi 1900-luvun vaihteen ilmiöistä, jota voidaan pitää luontevana jatkona romantiikan musiikille.
Impressionismi sai nimensä ranskalaisesta kuvataiteesta, kuten Monet'n ja Manet'n töistä, joissa tarkasti maalatun, realistisen kuvan sijaan pyrittiin ilmaisemaan
hetken vaikutelmaa,
värien, valojen ja varjojen leikkiä.
Myös musiikissa rakenteelliset yksityiskohdat saivat väistyä taka-alalle
sointivärin
muuttuessa tärkeimmäksi musiikin elementiksi. Duuri- ja molliasteikkojen rinnalla tai niiden sijaan käytettiin mm.
pentatonista
ja
kokosävelasteikkoa.
Nykytilanne
2000-luvun alussa elämme musiikillisen moniarvoisuuden aikaa. Ääniteteollisuuden ja median kautta saatavilla on enemmän musiikkia - niin uutta kuin vanhaa - kuin koskaan aiemmin. Myös säveltäjillä on yhä enemmän kanavia tulla kuulluiksi; toisaalta kilpailu on kovaa.
Merkittäviä säveltäjien työllistäjiä ovat peli- ja elokuvateollisuus, joissa tarvetta on hyvin monentyyliselle musiikille: niin tyylisuuntien mukaiselle uusklassiselle tai vaikka keskiaikaiselle musiikille kuin moderneille, minimalistisille ja avantgardistisille sävelmille.
Antiikki
Länsimaisen taidemusiikin historia alkaa antiikin Kreikasta (n. 800 eaa. - 500 jaa.).
Sana musiikki tulee kreikan kielen sanasta
mousike
, jolla tarkoitettiin muusain taidetta ja joka sisälsi musiikin lisäksi myös runouden ja tanssin.

Keskiaika
Klassismi
1900-luvun musiikki
Romantiikka
Seikilos-hymni
Seikiloksen hymni on vanhin kokonaisena säilynyt sävellys,
josta tunnetaan sekä sävel että sanat. Hymni on kirjoitettu kreikkalaisella notaatiolla hautakiveen, joka löytyi nykyisen Turkin alueelta ja on ajoitettu viimeistään 100-luvulle eaa.
Pythagoras
Kreikkalainen filosofi Pythagoras (582-461 eaa.) tunnetaan paitsi matemaatikkona, myös musiikin teorian kehittäjänä. Pythagoras tutki sävelasteikon numeerisia suhteita ja kehitti viritysjärjestelmän, joka toimii länsimaisen taidemusiikin perustana.
Keskiaika kattaa ajanjakson n. 500-luvulta 1500-luvulle.

Musiikillista kehitystä hallitsi katolinen kirkko, jonka vaikutuksesta 700-luvulla syntynyt
gregoriaaninen laulutyyli
levisi koko Euroooppaan. Yksiäänisen laulutyylin rinnalle syntyi 1000-luvulta alkaen myös moniäänistä eli
polyfonista
musiikkia. Nuotit kirjoitettiin aluksi
neuminotaationa.

Soitinmusiikki oli luonteeltaan maallista tanssi- ja viihdemusiikkia eikä sitä hyväksytty kirkon piirissä. Soitinmusiikki oli kuitenkin monipuolista ja sävelmät levisivät laajalti
trubaduurien
(Ranska) ja
Minne-laulajien
(Saksa) esittäminä.
Klassismi ajoittuu 1750 - 1820-luvuille; nimityksellä viitattiin antiikin esikuviin taiteessa. Ihanteena oli
selkeys, keveys, kauneus ja tasapainoisuus
.
Aikakauden keskeiseksi musiikkikaupungiksi kohosi Wien, jonka mukaan tyyliä kutsutaan myös
wieniläisklassismiksi.

Klassismin ajan musiikki perustuu laulaville, selkeästi jaksottuville
melodioille
; säestyksen harmonia tukee teoksen rakennetta.
Kepeä tyyli suosi
duurisävellajeja
.

Sävellysmuodoiksi vakiintuivat tietyt muotorakenteet, kuten
sonaattimuoto
, jota noudatettiin paitsi soolosoittimille sävelletyissä
sonaateissa,
myös orkesterille sävelletyissä
sinfonioissa
,
konsertoissa
sekä
jousikvartetoissa
. Klaveerisoittimet säilyttivät suosionsa yläluokan harrastesoittimina.

1800-luvun taidetta hallitsee romantiikka, jossa korostuu
tunteen ilmaisu
sekä kaipuu pois reaalitodellisuudesta satujen ja myyttien maailmaan tai luonnon rauhaan. Romantiikan musiikki oli yhä
ilmaisuvoimaisempaa
, mikä kuuluu mm.
suurina voimakkuus- ja tempovaihteluina
teoksen sisällä. Myös harmoniat kehittyivät moninaisemmiksi.

Monet aiheet musiikkiin löytyivät kirjallisuudesta. Saksankielisiin runoteksteihin syntyi pianosäestyksellisiä yksinlauluja,
lied
ejä.
Ooppera
ja
baletti
elivät suosionsa huipulla; oopperan rinnalle syntyi myös kevyempi näyttämöllinen musiikkiteos,
operetti.

Sinfoniaorkesterin soittimisto laajentui erityisesti puhaltimien ja lyömäsoittimien osalta. Sinfonioiden ja soolokonserttojen (esim. pianokonsertot) rinnalle syntyi uusi teostyyppi,
sinfoninen runo
, jossa soitinmusiikin keinoin pyrittiin kuvaamaan jokin runollinen, kirjallinen tai maalauksellinen aihe.

1900-luvun aikana on kuultu hyvin erilaisia, toisinaan vastakkaisia tyylisuuntauksia. Määräävänä piirteenä ovat olleet
erilaiset musiikilliset kokeilut
ja
rajojen rikkominen
niin sävelasteikkojen ja harmonian, rytmiikan, sointivärien kuin muotorakenteiden suhteen.

1900-luvun alun
dodekafonia
käytti sävelmateriaalina 12-sävelistä riviä, jota käsiteltiiin matemaattisella järjestelmällisyydellä. Saksalainen kurinalaisuus meni vielä pidemmälle
sarjallisessa musiikissa
.

Eräänlaisena vastaliikkeenä syntyi
minimalismi
, jossa musiikki perustuu hyvin yksinkertaisiin, yhä uudelleen toistuviin kuvioihin.
Jazz-musiikin piiristä nousi improvisaatioon perustuva tyyli,
aleatoriikka
, jossa sattuma vaikuttaa teoksen muotoutumiseen sävellys- ja/tai esitysvaiheessa.

Uusia sointivärejä etsittiin uusia soittimia ja soittotapoja keksimällä,
elektronisesta musiikista
sekä esim. ääninauhoja käyttämällä.

Monet säveltäjät palasivat myös etsimään vaikutteita vanhasta musiikista
uusklassismin
ja
uusromantiikan
muodossa.
Gregoriaaninen sävelmä 1300-luvulta.
Keskiaikainen espanjalainen estampie-tanssisävelmä. Soittimina bassonokkahuilu, luuttu, jousisoittimet fidel ja rebec, portatiivi eli kannettava urku sekä isorumpu.
Saksalainen Minne-laulaja Neidhart von Reuental (n. 1180 - 1240) kirjoitti lukuisia lauluja aiheinaan niin rakkaus kuin talonpoikien rehvastelut. Meyenzeit one neidt kertoo kevään tulosta.
Kyrie-osa italialialaisen Giovanni Pierluigi da Palestrinan messusta, jonka säveltäjä sävelsi paavi Marcelluksen kunniaksi v. 1562.
Alankomaalaisen Orlando di Lasson neliääninen madrigaali Matona mia cara on sanoituksiltaan varsin suorasukainen rakkauslaulu.
Shakespearen aikalainen John Dowland (1563 - 1626) tunnetaan luuttusäveltäjänä, joka kirjoitti myös monia kauniita laulusävelmiä.
Georg Friedrich
Händel
(1685 - 1759) oli syntyjään saksalainen, mutta toimi vuodesta 1714 Englannin hovin säveltäjänä, jossa sävelsi mm. Ilotulitusmusiikkia ja Vesimusiikkia kuninkaallisiin seremonioihin. Händelin Messias-oratoriota esitetään runsaasti pääsiäisen aikaan. Halleluja-kuoro päättää teoksen toisen osan.
Viidenneksi evankelistaksi nimetty saksalainen Johann Sebastian
Bach
(1685 - 1750) toimi urallaan niin kirkon kuin hovin palveluksessa. Bachin urkuteokset, kuten toccatat ja fuugat, lukeutuvat urkurien ydinohjelmistoon.
Italialaisen Antonio
Vivaldin
(1678 - 1741) viulukonserttojen sarja Neljä vuodenaikaa (Le quattro stagioni) kuuluu barokin ehdottomiin helmiin.
J.S. Bach kirjoitti urkujen lisäksi runsaasti myös muille kosketinsoittimille niin preludeja ja fuugia kuin tanssisarjoja. Barokin klaveerisottimista cembaloa kuullaan klavikordia useammin konserttisoittimena.
Viola da gamba kehitettiin Espanjassa 1400-luvulla ja oli suosittu soitin renessanssin ja barokin aikana. Ranskalaisen Marin Marais'n (1656 - 1718) gamba-sävellykset edustavat jo pitkälti barokin ihanteita.
Wolfgang Amadeus
Mozart
(1756 - 1791) oli aikansa musiikillinen ihmelapsi. Vuonna 1788 sävelletty 40. sinfonia tunnetaan lisänimellä "Mustasiipinen perhonen".
Wieniläistä Joseph
Haydnia
(1732 - 1809) pidetään sinfonian luojana. Haydn tunnetaan myös "jousikvarteton isänä". Jousikvarteton no. 62 hitaan osan melodia syntyi Itävallan keisarihymniksi ja tunnetaan nykyään Saksan kansallislauluna.
Pianosonaatit kuuluivat kaikkien wieniläisklassikkojen sävellystuotantoon. Ludvig van
Beethovenin
(1770 - 1827) Sonaatti no. 14 tunnetaan Kuutamosonaatin nimellä. Beethovenin myöhempi tuotanto edustaa ilmaisuvoimassaan jo romantiikan ajan musiikkia.
Puolalaissyntyinen Frédéric
Chopin
(1810 - 1849) edustaa romantiikan virtuoottista pianotaidetta. Chopin sävelsi lähes pelkästään pienimuotoisia mutta sitäkin vaikuttavampia pianokappaleita, kuten etydejä, balladeja, nocturnoja, poloneeseja ja valsseja.
Saksalainen Franz
Schubert
(1797 - 1828) oli yksi merkittävimpiä lied-säveltäjiä. Erlkönig-liedissä isä ratsastaa halki öisen metsän etsimään apua sairaalle pojalle, jota Keijujen kuningas houkuttaa astumaan kuolleiden valtakuntaan. Liedien lisäksi Schubert sävelsi mm. sinfonioita, oopperoita, kirkkomusiikkia ja kamarimusiikkia.
Venäläisen Pjotr
Tshaikovskin
(1840 - 1893) Pähkinänsärkijä, Joutsenlampi ja Prinsessa Ruusunen kuuluvat balettiseurueiden suosituimpaan ohjelmistoon. Musiikki on tempoiltaan ja voimakkuuksiltaan vaihtelevaa ja soittimiston käyttö monipuolista. Myös Tshaikovskin pianokonsertot, kuusi sinfoniaa ja oopperat Jevgeni Onegin ja Patarouva ovat varmoja yleisömenestyksiä.
Romantiikan monista oopperasäveltäjistä italialainen Giuseppe
Verdi
(1813 - 1901) ja saksalainen Richard
Wagner (
1813 - 1883) lukeutuvat esitetyimpiin. Wagnerin Nibelungin sormus -tetralogia on yhteensä 15-tuntinen järkäle; siitä poimittua Valkyyrioiden ratsastus -alkusoittoa esitetään usein myös itsenäisesti.
Debussyn orkesteriteos La mer (Meri) kuvailee merta kolmessa osassa:
Merellä aamusta keskipäivään
,
Aaltojen leikki
sekä
Tuulen ja aaltojen vuoropuhelu
.
Ranskalaista Claude
Debussya
(1863 - 1918) pidetään impressionismin keskeisenä hahmona. Debussyn pianokappale Pellavatukkainen tyttö (La fille aux cheveux de lin) liikkuu pentatonisella asteikolla.
Dodekafonian
eli 12-säveltekniikan kehitti itävaltalainen Arnold
Schönberg
1920-luvulla. Ajatuksena oli purkaa perinteinen duuri-molli-ajattelu muodostamalla oktaavin 12 sävelestä rivi, jota käytettiin teoksen materiaalina. Schönbergin sävellykset, esim. op. 11 pianokappaleet, ovat vielä suhteellisen lähellä tonaalisuutta, kun myöhemmät dodekafonikot kehittivät tyyliä ankarampaan suuntaan.
Terry Rileyn vuonna 1964 säveltämä In C koostuu 53 erimittaisesta musiikillisesta yksiköstä. Kukin soittaja valitsee itse, missä järjestyksessä, miten nopeasti ja kuinka useasti hän minkäkin yksikön soittaa. Myös soittimisto on varioinut eri esityksissä. Teos edustaa siten minimalismia sekä aleatoriikkaa.
Venäläissyntyisen Igor Stravinskyn (1882 - 1971) Kevätuhri-baletti kuuluu 1900-luvun vaikuttavimpiin teoksiin. Tarina kertoo pakanallisista riiteistä, joissa uhrattiin nuori tyttö hedelmällisen sadon turvaamiseksi. Teoksen sävelkieli ja erityisesti rytmiikka oli omana aikanaan uutta ja hämmentävää. Baletin ensiesitys Pariisissa 1913 on jäänyt historiankirjoihin: yleisö hurjistui musiikista ja koreografiasta niin, että esitys oli vähällä keskeytyä mellakointiin.
Yhdysvaltalainen John
Cage
(1912 - 1992) oli 1900-luvun musiikin ennakkoluulottomimpia avantgardisteja, jonka musiikki tutkii rajoja musiikin ja ei-musiikin välillä. Uusia sointivärejä etsiessä syntyivät mm. sonaatit preparoidulle pianolle. Cagen kokeellisiin teoksiin lukeutuu myös pelkistä tauoista koostuva teos 4'33''.
Suomalainen Magnus
Lindberg
(s. 1958) lukeutuu aikamme kansainvälisesti arvostetuimpiin säveltäjiimme. Varhaisten teosten karkeudesta (esim. Kraft, 1983-85) Lindberg on siirtynyt kohti vapaampaa, hienostuneempaa tyyliä, kuten tässä klassismiin ja impressionismiin viittaavassa klarinettikonsertossaan.
Full transcript