Loading presentation...

Present Remotely

Send the link below via email or IM

Copy

Present to your audience

Start remote presentation

  • Invited audience members will follow you as you navigate and present
  • People invited to a presentation do not need a Prezi account
  • This link expires 10 minutes after you close the presentation
  • A maximum of 30 users can follow your presentation
  • Learn more about this feature in our knowledge base article

Do you really want to delete this prezi?

Neither you, nor the coeditors you shared it with will be able to recover it again.

DeleteCancel

Make your likes visible on Facebook?

Connect your Facebook account to Prezi and let your likes appear on your timeline.
You can change this under Settings & Account at any time.

No, thanks

Maisemamaantieteen historiallinen kehitys

No description
by

Minna Tanskanen

on 14 October 2016

Comments (0)

Please log in to add your comment.

Report abuse

Transcript of Maisemamaantieteen historiallinen kehitys

Maisemamaantieteen historiallinen polku
- Minna Tanskanen 2016

Varhainen maantiede
Vanhan ajan maantiede
Kaksoisvirtainmaan/Mesopotamian maantiede
Antiikin Kreikan maantiede – Anaksimandros (n. 500-l. eaa.), Erastosthenes (n. 275 – 194 eaa.)
Rooman suuruuden aika (0-300) - Strabon (n 60 eaa.–20 jaa.)


Keskiajan maantiede (300-1400)
kirkon vallan kasvu
tieteen painopiste Lähi-itään
kiinalaiset
viikingit
maailmankartta: Muhammad al-Idrisi noin v. 1150

Valistuksen ajan maantiede
Klassinen maantiede (1800-l. alku)
Tiedemaailma suuressa murroksessa » objektiivinen tiede ja subjektiivinen arkielämä
Immanuel Kant: maantieteen opetusta 1756-> maantiede korologinen tiede ja historiallinen ilmiö = teoreettinen oikeutus maantieteelle
Jean-Jacques Rousseau: ihmisluonnon perimmäinen samankaltaisuus, välillinen demokratia
Lyellin Principles of geology 1830
Darwinin Lajien synty 1859

Institutionaalisen maantieteen maisema
1800-luvun lopulla, 1900-luvun vaihteessa
Maantieteen oppituoleja saksalaisiin, ranskalaisiin, brittiläisiin, venäläisiin ja yhdysvaltalaisiin yliopistoihin
The Royal Geographical Society 1830-
1887 dos. R. Hult: Suomen Maantieteellinen Yhdistys
1888 prof. J.A. Palmén: Suomen Maantieteellinen Seura
1921 nykyinen SMS (edelliset yhdistyivät)
1901: 101 maantieteellistä seuraa eri maanosissa

Maantiede institutionalisoitui tieteeksi, joka tarkastelee maapalloa ihmiskunnan asuinpaikkana

Kuinka maisema on eri aikoina
sijoittunut maantieteen kentälle? Maantieteen keskeiset aikakaudet, niiden lähestymistapa maisemaan ja otteita maiseman määrittämisestä maantieteen eri viitekehyksissä.
Europa Regina
Sebastian Münsterin Cosmographiassa
Carta Marina
, Olaus Magnus, 1527-39
Yleinen tieteen luonne 1600-/1700-luvuilla
Tieteellinen vallankumous Euroopassa 1500- ja 1600-luvuilla (Renessanssi ja Barokki) » tähtitieteellinen (Kopernikus) ja fyysinen näkemys maailmasta
Tähtitieteen kehityksen lisäksi merkittävää kehitystä myös kaikissa muissa luonnontieteissä ja tieteenfilosofiassa

1600-luvun lopulla ja 1700-luvulla alettiin yhä selvemmin tunnistaa mahdollisuus, että maa ei olekaan tasaisen vakaa ympäristö. Tänä aikana tehtiin ensimmäiset vakavat yritykset kyseenalaistaa Raamatun luomiskertomukseen perustuva elämän syntyteoria. Renessanssikaudella uudelleen virinnyt, tieteellisyyttä tavoitteleva luonnontutkimus oli saavuttanut
komeita tutkimustuloksia. Antiikin ajalta peräisin oleva käsitys ’luonnonoikeudesta’, jonka normit ovat ikuiset ja järkähtämättömät, saavutti yleistä kannatusta, ja 1700-luvun puolivälissä fysiokraatit julistivat talouden lait luonnonlaeiksi, joita ei sopinut loukata. Heidän ukaansa ainoat todella tuottavat elinkeinot olivat luonnonläheiset kalastus, maanviljely, karjanhoito sekä vuorityö. Luonto ei ollut 1700-luvun ihmiselle vain älyllisen uteliaisuuden kohde, vaan myös materiaalisen vaurauden lähde. Ihminen, joka ilmoitti haluavansa elää sopusoinnussa luonnon kanssa, pyrki alistamaan sen palvelijakseen.

- Kimmo Jalonen, Edu.fi
järki ja tieto
luonnontieteiden myötä muuttunut todellisuuskäsitys
maantieteen aseman kohoaminen
» sisältö alkoi muistuttaa nykymaantiedettä
valistusajan Saksa ja Ranska: luonnolliset vs. hallinnolliset alueet
Polycarp Leyser 1726: hallinnollisia valtajärjestelmiä kuvaavat poliittiset alueet tuli korvata luonnon ominaisuuksien puolesta yhtenäisillä alueilla
Englantilainen
Charles Darwin (1809-1882)
Preussilainen
Alexander von Humboldt (1769-1859)
Saksalainen
Carl Ritter (1779-1859)

Suomalainen
Zacharias (Sakari) Topelius (1818-98)
1800-luvun lopulla humboldtilainen tapa yhdistää empiiriset tieteelliset havainnot ja romanttissävyiset maisemakuvaukset eivät enää vakuuttaneet tiedettä
Humboldtin ja Ritterin kuolema 1859
» maisematematiikan hiljaiselo

kohti geneettis-analyyttista maapallon pintarakenteiden tutkimusta
Suurten löytöretkien ajan maantiede (1400-1700)
eurooppalainen merenkulku
Pohjoismaissa mm. Olaus Magnus  1539
Carta Marina
paikanmääritys, karttaprojektiot
Bernhard Varenius (1650):
Geografia generalis in qua affectiones generales telluns explicantur

Sebastian Münster (1544) Eurooppaa kuvaava teos
Cosmografia universa
runsaasti keksintöjä luonnonilmiöiden tutkimiseen

1. alueen fyysisyys, mutta myös siihen liittyvän toiminnan tarkastelu ja geneettinen tulkinta
maisema näköalana, katselu korkealta paikalta
alueholistinen tutkimustraditio: maisemien (Landschaftkunde) ja alueiden (Länderkunde) luokittelu, kartoitus ja kuvaus
Landschaft-maantiede
maisemat pääasiassa luonnonmaisemia
ihmistoiminnan ja sen ilmenemisen katsottiin kuuluvan aluemaantieteeseen

2. maisema aistittuna ja koettuna
maantieteilijät Friedrich Ratzel ja Ewald Banse, psykologi Willy Hellpach
maisemaan ei kuitenkaan sisällytetty kulttuuriaspektia, ihmisen toiminta jätettiin maiseman marginaaliin
luonnonilmiöt; pyrkimyksenä rajata maisemia kasvillisuuden, geomorfologisten muotojen ja ilmaston perusteella


Landschaft
-maantiede
Otto Schlüterin virkaanastujaisesitelmä 1906: maantieteilijän tehtävänä on tarkastella aistein havaittavia maanpinnan ilmiöitä ja erityisesti havaintojen totaliteettia, maisemaa
Siegfried Passarge – Landschaftsgeographien (Landschaftskunden) isä: ns. luonnollinen maisema
Ragnar Hult
J.E. Rosenberg

Suomalainen
Johannes Gabriel Granö (1882-1956)
La géographie humaine
-maantiede
saksalaisen Landschaf-tradition ja ranskalaisen La géographie humaine –tradition sulautuminen
» Yhdysvalloissa ns.
Berkeleyn koulukunta
maisema paitsi alue myös luonnonvoimien ja kulttuurin yhdessä prosessoima kronologinen tila
paikkaan sidotut tekijät muodostavat maisemia
maisema havainnoijien kokemuksista johdettu yleistys
luonnonympäristön ja ihmistoiminnan väliset kausaaliset suhteet
ei vain näkyvän todellisuuden havainnointia ja jäsentämistä, vaan myös maisemarakenteen taustatekijöiden tarkastelua
vaihtoehto ympäristödeterministiselle ajattelulle

Ranskalainen
Paul Vidal de La Blache (1845-1918)
ihmistoiminta + luonnonympäristö
ympäristöpossibilismi: luonnonolot tarjoavat mahdollisuuden ihmisen aktiiviselle toiminnalle

Amerikkalainen
Carl Ortwin Sauer (1889-1975)
Englantilainen
Henry Clifford Darby (1909-92)
Sauerilaisen maisemamaantieteen kritiikkiä
Richard Hartshorne
The Nature of Geography (1949):
Landschaft-dualismi (maisema rajattu alue ja aistittu, koettu näkymä)
» engl. landscape ei sisällä samoja elementtejä
Maisema pois maantieteen ydinkäsitteistöstä » maantiede alueen ja tilan tiedettä » maantieteen tehtävä tutkia alueellista erilaistumista

Kvantitatiivisen maantieteen maisema
vallalla kvantitatiivisuus
alueiden todelliset rakenteet ja prosessit + objektiivinen tieto
maisema täsmällisiin, hallittaviin raameihin
maisema = alue
esim. kulttuurimaisemien evoluution mallintamista
Herz
, 1966
maisemaelementtien vertikaalirakenteet ja vuorovaikutussuhteet muun ympäristön kanssa
Joachim H. Schultzen
, 1973
epäorgaaniset, orgaaniset ja inhimilliset maisemaelementit
Leena Iisakkila
, 1977
abioottiset, bioottiset ja kulttuurisysteemit
eri systeemien välillä energia- ja materiavirtauksia, jotka saavat aikaan maisemaa muuttavia prosesseja
”Kulttuurimaiseman erottaa luonnonmaisemasta se, etteivät sen energia- ja materiavirrat ole yleensä koskaan tasapainossa, kun taas luonnonlakien ohjaamassa luonnonmaisemassa kehitys pyrkii aina kohti tasapainotilaa.”
Hyvin vahva empiirisyys
Alueellinen kategorisointi: horisontaalinen ja staattinen näkökulma
Tietyin kriteerein erotetut maisemalliset aluekokonaisuudet voidaan erottaa tai liittää muihin niitä ympäröiviin aluekokonaisuuksiin
Kritiikkiä
Käsitteelliset puutteet
Objektiivisuuden tavoittelu
Näkyvän maiseman analyyttinen jäsentäminen » suuri osa kulttuurisidonnaisista kytköksistä jää tarkastelun ulkopuolelle
Kuvailevaisuus, luokittelupyrkimys, morfologinen orientaatio
Kronologiset tilallistaminen: vertikaalinen ja aktiivinen näkökulma
Yksittäiset maisemalliset alueet ja niiden muotoutumiseen liittyvät luonnon- ja kulttuurin prosessit

Uuden kulttuurisen maantieteen maisema
Antropologi Clifford Geertzin (1973) idea kulttuurista tekstinä » hermeneuttinen tulkinta ja semiotiikka maisematutkimukseen
Kritiikkiä maisemaa puhtaan faktisesti katsovaa perinnettä kohtaan
Morfologisista faktoista kohti symbolisia merkityksiä
Tekstuaalinen lähestymistapa maisemaan, paikkoihin ja ympäristöön

1990-luvun kulttuurinen käänne: uudenlaisten tutkimusotteiden aalto
Nopeasti muuttuva maailma ja sen uudenlaiset tutkimuskysymykset
Monitieteistyminen, eri alojen tutkimusotteiden lähentyminen ja monipuolinen kiinnostus tilaan liittyviin ongelmanasetteluihin

Maisema tulkitaan aina sosiaalisten prosessien kautta » tilaa tulkintojen moninaisuudelle ja konflikteillekin » vahva tulkinnallinen tutkimusote
”Uusi maisematutkimuksen koulukunta” (Linda McDowell, 1994): maisema symbolisilla merkityksillä ladattu ympäristö ja ajanjaksojen kerrostuessa syntynyt tekstuaalinen kudelma
Maiseman dualistinen luonne
Alueellinen luonne (vrt. Landschatf-traditio)
Subjektiivinen luonne
Maiseman materiaalisuus ja tulkinnallisuus
Gabriel Bladh (1995) “It is human action that forges the link between nature and society in the landscape.”
Dennis Cosgrove (1948-2008)
Stephen Daniels
James Duncan
Gabriel Bladh
John Gold ja George Revill (2000) “interconnectedness as the key to landscape”
sekä käsitteellisellä että käytännön tasolla
maiseman dialektisuus
“Concern in not with the landscape per se”
Don Mitchell (2002) “The dialectics of landscape consists in its reflexive relationship with the social processes within which it is embedded”

Olwig was appointed to Sveriges Landbruksuniversitet (SLU) as Professor in Landscape Planning with specialty in landscape theory and history in January 2002.  He was previously professor in Landscape History and Planning at the Department of Geography at the University in Trondheim (NTNU), Norway.  He received his Doctor of Philosophy degree from the University of Minnesota, Department of Geography, 1977, where his advisor was Prof. Yi-Fu Tuan, and where he also studied with Prof. David Lowenthal.

Kenneth R. Olwig
Poliittinen maisema
Maiseman dualistisuus
Land-scape

LAND
Is something to which a people belong
A land is constituted by the people that belong to it (England is the land of the English)
Consists both the social sense and also the material substance
The suffix –SCAPE
Equivalent to the more common English suffix –ship (friendship, fellowship)
The suffix generates an abstraction
It designates something showing, exhibiting or embodying a quality or state of being

Olwig: “Landscape is not just an idealized cultural image. It is also an arena for labour, social practice and speech and text, in which every externalization of an object in practice is an objectification of human thoughts and feelings. ... We need an understanding of the social processes by which the land has been shaped and can be shaped”


politiikan ja lainsäädännön rooli maisemassa

2010-luvulla
Maisemamaantieteessä kaksi vahvaa näkökulmaa:
objektiivisesti mitattava fyysinen alue
ihmisen tulkitsema ympäristö
Myös vahva suunnittelun/hallinnon ote:
maiseman keskeinen rooli maankäytön- ja ympäristönsuunnittelussa; maisema jopa yksi avainkäsitteistä
Tavoitteena dualismien häivyttäminen

-> ajateltava toisiaan täydentävinä näkökulmina

muualla Euroopassa: tutkimuksen keskiössä (taustalla mm. Eurooppalainen maisemayleissopimus)
Suomessa: hajanainen kenttä
Maisemaekologian kehityskaari
taustalla saksalainen Landschaft-traditio
landschaft = alue (region, area, district)
alueiden objektiiviset rakenteet ja prosessit
von Humboldtilainen maisema: vahva empiirinen ote - ”the total character of a region”
Jan Cristian Smuts: holismin käsite (
Holism and evolution
, 1926)
maisemaekologian juuret maantieteessä ja ekologiassa » vahva tieteidenvälisyys
landschaftsökologie: maantieteilijän horisontaalinen lähestymistapa tutkia luonnonilmiöiden vuorovaikutussuhteita + ekologin vertikaalinen näkemys tietyn paikan toiminnallisista suhteista
geoecology-käsite
landscape ecology (tunnetumpi) → maisemaekologia
vrt. esim. granölainen alue-ekologinen tutkimus
Carl Troll (1899-1975)
von Bertalanffy
(1971): yleinen systeemiteoria
biologiasta yhteiskuntatieteisiin
suljetut ja avoimet systeemit » systeemin avoimuuden ja ympäristön huomioimista ja mukaan ottamista organisaatioita koskeviin analyyseihin
joukko käsitteitä ja tai menetelmiä, joita voidaan käyttää erilaisten järjestelmien analysointiin, suunnitteluun ja ohjaukseen

James Lovelock
(1979): the Gaia hypothesis
ekologinen hypoteesi, jonka mukaan biosfääri on itsesäätelevä järjestelmä, joka pystyy kokonaisuutena säilyttämään Maa-planeetan elämiseen soveltuvana asuinpaikkana
biomassa säätelee planeetan oloja, etenkin lämpötilaa ja ilmakehän kemiaa


Yleinen ympäristöherääminen ja ymp.ongelmien tiedostaminen
1968: ensimmäinen kansainvälinen maisemaekologian symposium
1980-l. Eurooppa » USA
1982: The International Association for Landscape Ecology (IALE), 1982 Piestany/Slovakia
Landscape Ecology -journal, 1987
http://www.landscape-ecology.org/landscape_ecology_journal.html

1986: Forman & Godron - Landscape ecology

“... the study of spatial variation in landscapes at a variety of scales. It includes the biophysical and societal causes and consequences of landscape heterogeneity. Above all, it is broadly interdisciplinary.”
- The International Association of Landscape Ecology

Vahvasti poikkitieteellinen opinala
Kaksi pääsuuntausta:
biologiaa painottava pohjoisamerikkalainen
maantiedettä painottava keskieurooppalainen
Luonnon monimuotoisuus maisematasolla
elinympäristöjen monimuotoisuus
maisemarakenne (selittää lajien monimuotoisuuden alueellista vaihtelua)

Maisema-käsitys
maisema holistinen kokonaisuus, jossa on tunnistettavia ja luokiteltavia tasoja hierarkkisessa järjestyksessä
maiseman ekologinen ulottuvuus eikä niinkään ihmisen suhde maisemaan
maisema erilaisten elementtien muodostama mosaiikki
Forman (1995): maisema = ”
kilometrien laajuinen mosaiikki, jossa samantyyppiset paikalliset ekosysteemit toistuvat

sekä alueellinen että ajallinen tarkastelu
ihmisten ja eliöiden muodostama systeemi
Turner ja Gardner (1991): maisema = spatiaalisesti heterogeeninen alue
jatkuvasti muuttuva:
luonnon prosessit (soistuminen, metsittyminen jne.)
poikkeukselliset luonnontapahtumat (maajäristykset, tulvat jne.)
ihmistoiminta

Keskeinen käsitteistö
(Forman & Gordon (1986) Landscape Ecology)

Patches
: ympäristöstään erottuvat homogeeniset maankäyttökuviot
origin & change, size, shape, number & configuration
Corridors
: maankäyttökuvioiden väliset käytävät
origin, structure, line corridors, strip corridors, stream corridors
Matrix: edellisiä ympäröivät muodot
porosity, boundary shape, networks, matrix heterogenity
Structure
: rakenne = ekosysteemien alueelliset erot; energian, aineen ja lajien alueellinen jakautuminen suhteessa maisemaelementtien kokoon, muotoon ja määrään
Function
: toiminta = maisemaelementtien vuorovaikutus, esim. materia- ja energiavirrat
Change
: muutos = rakenteen ja toiminnan muutos ajassa
Scale
: fine scale vs. broad scale
Resolution
Microheterogeneity vs. macroheterogeneity
Contrast

”… we cannot describe a landscape only as a sum of cultivated fields, homes, roads, streams, and pastures. As in a synthesis, the configuration of elements is a characteristic that must also be described.”
- Forman & Gordon (1986) Landscape Ecology

Tavoitteena
maisemien synnyn ja levinneisyyden tulkinta
visuaalisten elementtien analysointi
aluekokonaisuuksien kuvaaminen ja rajaaminen
muuttujat, indeksit » tilastollinen tarkastelu
mallintaminen
geoinformatiikan ja nykyaikaisen kartografian hyödyntäminen

IALE & Landscape Ecology
kannustaa tieteidenväliseen ja holistiseen maisematutkimukseen
lisätä tietoa yhä monimutkaistuvan maiseman rakenteista
tarjota ratkaisuja maisemassa esiintyvien ristiriitaisuuksien selvittämiseen
tarjota tietopohjaa suunnittelulle
Mitä tutkitaan?
aluekokonaisuuksien koon, muodon, laadun ja sijainnin vaikutusta ekosysteemin toimintaan sekä maisemamosaiikin spatiaalistemporaalista muutosta
eliöiden näkökulmasta maisemaekologinen tutkimus on erilaisten elinympäristölaikkujen, niiden reunavyöhykkeiden, ekologisten käytävien sekä askelkivien muodostaman verkoston tutkimusta
Miten tutkitaan?
Granön maisema-/alue-ekologia ja karttatasotarkastelu
kartta-, satelliittikuva- tai ilmakuvapohjaiset analyysit
Gis, kaukokartoitus, geospatiaalinen analyysi
Erilaiset indeksit, mm.
Yksinkertaisin tunnusluku PLAND (%LAND); kuvaa maankäyttö- tai maanpeitetyyppien jakautumista maisemassa prosentteina kokonaisalasta
Maankäyttökuvioiden tiheys eli laikkutiheys PD (patch density) ja maankäyttökuvioiden keskikoko MPS (mean patch size); kuvaavat maiseman pirstoutumista
Maiseman ominaisuudet ja muutokset kaupunki-maaseutu -gradientilla: mm. spatiaaliseen gradienttiin perustuvan menetelmän avulla (mm. Medley et al. 1995; Luck & Wu 2002; Weng 2007; Merenlender et al. 2009)
maisemaa tutkitaan kaupungin ja sitä ympäröivän vaihettumisvyöhykkeen läpi kulkevan profiililinjan avulla » profiilille voidaan laskea maisemaekologisia indeksejä, jotka vaihtelevat linjan eri osissa kaupungistumisen intensiteetin mukaan
analyysiin voi liittää myös profiililinjan ajallisen tarkastelun
olennaista tarpeeksi tarkka spatiaalinen mittakaava
Kritiikkiä
Vahva luonnontieteellisiin menetelmiin ja metodologiaan nojautuminen
Ihmistoiminta tärkein yksittäinen maisemanmuutoksia säätelevä tekijä » silti kulttuuristen tekijöiden vaikutus maisemaan jää vähälle huomiolle
Esteettisen näkökulman puuttuminen
Maisemakokemuksen puuttuminen
Maiseman arvottamisen problematiikka
Tutkimuksen jääminen kuvailun tasolle
mm. sosiaalisten ja demografisten tekijöiden tunnistamisen vaikeus
ylipäätään mittaamisen ja mallintamisen ongelma
Kuvailusta tulkintaan » parempi hyöty maankäytön- ja maiseman suunnittelulle


Maisema + kulttuuri = ?
kulttuuri = symbolien, uskomusten, kielten, ideologioiden ja niihin liittyvien yhteiskunnallis-materiaalisten käytäntöjen sekä kommunikaation sekoitus
kulttuuri ei vaan ideaalista henkisyyttä, vaan osa arkista, yhteiskunnallista, materiaalista ja symbolista elämää
maisema ajattelutapana
Idea kulttuurista teksteinä » hermeneuttinen tulkinta maisematutkimukseen
Maantieteen kulttuurinen käänne
Kritiikkiä maisemaa puhtaan faktisesti katsovaa perinnettä kohtaan
Maisema tulkitaan aina sosiaalisten prosessien kautta » tilaa tulkintojen moninaisuudelle ja konflikteillekin » vahva tulkinnallinen tutkimusote
Morfologisista faktoista kohti symbolisia merkityksiä
Tekstuaalinen lähestymistapa maisemaan, paikkoihin ja ympäristöön

Hermeneutiikka
tieteenfilosofinen suuntaus, joka korostaa merkityksiä sisältävien kokonaisuuksien ymmärtämistä ja tulkintaa
tietoa tuotetaan hahmottamalla asioiden ja niiden kontekstien välisiä yhteyksiä ja tarkastelemalla ilmiöitä suhteessa sekä toisiin samanaikaisiin ilmiöihin että ilmiöiden kehitykseen
hermeneuttinen kehä
koko tekstiä tai sen yksittäisiä osia ei voi ymmärtää ilman viittausta toiseen – ymmärtäminen muodostaa kehän
tekstin merkitys täytyy löytää sen kulttuurisessa, historiallisessa ja kirjallisessa kontekstissa
Maisema elettynä ja koettuna; maiseman merkitykset kokijalleen
Fyysisen olevan yksilöllinen ja kollektiivinen kokeminen
Maisema käsitteenä
Määritelmiä valtavasti
SAMUELS - maisemat kirjoitettuina
RELPH - maisemaa kaikki nähty ja koettu ulkotila
OLWIG - land-scape; ihmisen sitoutuminen maahan - maisema onkin hyvin henkilökohtainen
KARJALAINEN – maisema yksilön ja tämän elämismaailman kokemuksellisena suhteena
Olennaista henkilökohtaisuus
sence of place
tilasta paikaksi, paikasta maisemaksi
Lähellä myös tämän hetken keskusteluissa olevat
uusmateriaalinen maantiede
affektien maantiede
Tavoitteena
Tutkia objektiivisissa maisemarakenteissa toimivaa subjektiivista ihmistä ja maiseman humanistis-kulttuurista sisältöä
Fyysistä todellisuutta kuvaavien kartoitusten ja objektiivisuuteen pyrkivien mallinnusten inhimillistäminen
Esteettisten- ja arvonäkökulmien huomioiminen

kuvaaminen –
tulkitseminen - ymmärtäminen

Mitä tutkitaan?

Landscape… need not be understood as being either territory or scenery; it can also be conceived as a nexus of community, justice, nature, and environmental equity…“
Kenneth Olwig (1996)

Maisema yhteiskunnallisten ja historiallisten tapahtumien näyttämönä
Näkyvän maiseman takaisia yhteiskunnallisia, kulttuurisia, ideologisia, taloudellisia ja poliittisia tekijöitä, jotka ohjaavat maankäyttöä ja maiseman muutosta

Miten tutkitaan?

Muutokset yhteiskunnassa muuttavat elämäntapaa ja tämä muuttaa fyysistä maisemaa
Yhteiskunnallisten ja kulttuuristen prosessien ja suhteiden ymmärtäminen olennaista
Maisema ei synny eristyksessä yhteiskunnallisesta elämästä

» “katse” ei siis maisemassa itsessään, vaan sitä raamittavassa yhteiskunnassa
» aineistot ja menetelmät hyvin moninaisia

Kritiikkiä
Kiinnittymättömyys konkreettiseen ympäristöön
Pehmoilua? Tuleeko mistä tahansa yhteiskunnallisten rakenteiden tutkimuksesta maisemamaantiedettä, kunhan maisema jollakin tavalla määritellään?
Tulkintojen ymmärtäminen? Toisen ihmisen mielen ymmärtäminen? Ollaanko jo psykologian kentällä?
Tutkijan etiikka? Miten syvälle tutkija voi mennä ja pystyy menemään?

ei epäilystäkään
objektiivinen, mitattava maisema
kokijan tulkitsema, henkilökohtainen maisema

holistisen maisemamaantieteen haasteita
”yhteisen kielen” puute, määrittelyn erot
erot ja arvostukset tutkimuskulttuureissa
maisemaekologi voi pitää humanistisesti orientoitunutta sanojen pyörittelijänä – ihmistieteilijä ei ymmärrä maisemaekologian mekaanisuutta
maisema-käsitteen määrittymisen erot; toiselle maisema on jotain näkyvää, kun taas toisella se voi olla jotain korvien välissä

Aaro, Roope, Misa ja Juulia
- Syntyi vuonna 1809 Iso-Britanniassa ja kuoli 1882
- Tunnetaan lähinnä evoluutioteoriastaan ja teoksestaan Lajien synty 1859
- Mahdollisti maantieteen eriytymisen omaksi tieteenalakseen
- Aloitti luonnontieteilijän uransa geologina
teki useita tutkimusretkiä mm. Galapagos-saarille
- Yleinen uskomus siihen aikaan oli, että maisema muuttuu yksittäisen, ison tapahtuman kautta
esimerkiksi raamatullinen tulva oli yleisesti hyväksytty selitys
Darwinin oli määrä tutkimusretkillään etsiä todisteita tulvan aiheuttamille muutoksille
- Darwin kuitenkin vakuuttui hiljaisesta, vähitellen tapahtuvasta maiseman muutoksesta
mm. fossiililöydökset merenpintaa ylempänä laavavirtoja tutkiessaan
tulivuorten muodostuminen pikkuhiljaa nousevan laavan myötä
maankuoren oltava vanhaa
mullistava ajatus suhteessa vallalla olevaan ajatusmaailmaan
- Julkaisuja
The structure and distribution of coral reefs 1842
Geological Observation on Volcanic Islands 1844

Anu, Aino, Tiina ja Maija

(14.9.1769-6.5.1859)

- Preussilainen luonnontieteilijä
- Tutki ja kuvaili aluetta ensimmäisenä tieteellisestä näkökulmasta
- Ehdotti, että Atlanttia reunustavat maa-alueet ovat aikoinaan olleet yhdessä (etenkin Etelä-Amerikka ja Afrikka).
- Arvostettu modernin maantieteen löydöksistään. Hän teki tutkimusmatkoja mm. Latinalaiseen Amerikkaan ja Venäjälle.
- Yhdisti maiseman eläytyvän, esteettisen ja luonnontieteellisen tarkastelun.
- Tunnetuin teos Kosmos (tutkielma, joka yhdistää eri tiedonaloja)

Karri, Sanni, Minna ja Essi

• Syntyi 1845 Ranskassa
• Kuoli 1918 Ranskassa
• Iso vaikutus modernin maantieteen syntyyn ja ranskalaisen ihmismaantieteen perustaja.
• Hän oli sitä mieltä, että ihmisten rooli ei ole passiivinen vaan he voivat muokata ympäristöään omaksi edukseen.
• Ihmisen tietyllä alueella harjoitettu toiminta heijastuu maisemaan
• Yliopisto-opetuksen myötä vaikutti monien tulevien maantieteilijöiden ajatuksiin.
• Vidal julkaisi 17 kirjaa, 107 artikkelia ja 204 raporttia, mutta hän ei koonnut ajatuksiaan yhdeksi pääajatukseksi.
• Vidalin teorioista ja ajatuksisa on kehittynyt Vidalilainen maantiede, joka perustuu mm. kartografiaan ja alueiden, elämäntapojen sekä ympäristöolojen vaikutuksiin maisemassa.
• Vidal ja hänen kanssatutkijansa olivat ensimmäisiä, jotka haastoivat perinteisen ympäristödeterminismin. Tästä seurasi ihmismaantiede. Vidal nimittäin näki ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksen keskenään. Nämä vuorovaikutukset luovat elämäntyylit (genre de vie).
• Tärkeimpiä teoksia: Priciples of Human Geography (1918), Tableau de la Géographie
Matias, Tuomas, Niko ja Joonas

- Kulttuuri- ja ihmismaantieteilijä
- Englantilainen
- Syntyi 3 toukokuuta 1948
- Kuoli 21 maaliskuuta 2008
- 1990-luvun uuden kulttuurisen maantieteen edustaja
- Viimeisimpänä toimi professorina Kalifornian Yliopistossa
- Tutkimuksen kohteena maiseman eri ulottuvuudet ihmis- ja kulttuurimaantieteessä
- Tutkii visuaalisten mielikuvien vaikutusta tietämyksen maantiedosta
• Ihmisen käsitys maantiedosta perustuu koettuun ja havaittuun
- Luonut ”dominoiva” ja ”alakulttuuri” käsitteet
• Dominoiva kulttuuri näkyy maisemassa eniten
- Saanut useita kunnianmainintoja esim. Royal Geographical Societys Back Award
- Julkaissut kymmeniä kirjoja ja lukemattomia artikkeleita (esim. Iconography of Landscape (1998), Water, Engineering and Landscape (1990), Mappings (1999)

Heta Kuhanen, Juho Tikkanen, Anniina Hakkarainen, Malla Pulkkinen


- Toiminut maantieteen professorina Helsingin, Turun sekä Tarton yliopistoissa
- Useita tutkimusretkiä Siperiaan ja Keski-Aasian vuoristoon, jonka pohjalta on julkaistu matkakertomuskirja nimeltä Altai (1919.1921)
- Kehitti puhtaan maantieteen suuntauksen 1920-luvulla
puhtaan maantieteen keskeisin tutkimuskohde on maisema
ihmisten aistiympäristöjen tutkiminen luonnontieteellisin menetelmin niin, että ihmisten havainnot ja mielikuvat ovat tarkastelun kohteena aistiympäristö
sulki maiseman havainnoinnista pois ympäristöhavainnot- ja mielikuvat, subjektiiviset kokemukset sekä maiseman taloudellisen arvon
- Loi maantieteen käsitteistöä, mm. Järvi-Suomi, Saaristo-Suomi, jotka yhä edelleen elävät

Keskeisimpiä teoksia
Altai - vaellusvuosina nähtyä ja elettyä (1919 & 1921)
Puhdas maantiede (1929); ihmisen ja luonnon väisen suhteen pohdintaa
Suomen maantieteelliset alueet (1932)
Oma maamme - Maat ja kansat (1995)
Muita kirjoituksia:
Maisemamaantieteen tehtävät ja maiseman muotojen järjestelmä (1924)
Morfologia ja ympäristötiede (1926)
Suomalainen maisema (1927)
Maisemamaantieteen aluejako (1930)

Henna, Aino, Nina ja Aliisa

Pauli Tapani Karjalainen ( s. 18.2.1953)

Kulttuurimaantieteilijänä Karjalainen on kiinnostunut etenkin paikkojen ja paikkakokemuksien liittämisestä ihmisen identiteettiin, joten hänen näkemyksensä maisemasta on hyvin ihmis -ja kulttuuripainotteinen. Karjalaisen maiseman tulkinta perustuu aistihavaintoihin sekä niiden kuvailemiseen esteettisellä ja poeettisella tyylillä.

Karjalainen tunnetaan humanistisesta otteestaan tutkiessaan maisema- ja ympäristökäsitteiden ulottovuuksia ja paikkakäsitteen merkitystä. Häntä pidetään pioneerina maantieteen ja sen teoreettisen pohjan kehittämisessä ja monipuolistamisessa.

Toisin kuin 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa vallalla ollut fennomania, joka kytki kansallismieliset aatteet osaksi maisema-käsitettä (maisema esitti suomalaista luontoa kauneimmillaan) tai J. G. Granön luoma käsite maisemasta visuaalisesti havaittavana alueena (jossa pystyi havaitsemaan maisemallisesti yhtenäisiä alueita ja aluejakoja), edustaa Karjalaisen näkemys maisemasta puolestaan uutta maisematutkimuksen suuntaa. Tämä uusi suuntaus nosti päätään niin sanotun ”kulttuurisen käänteen” aikakaudella 1980-luvulla, johon myös Karjalaisen edustama humanistinen maantiede pohjaa. Karjalaista voidaan pitää tämän suuntauksen avainhahmona ja hän onkin toiminut sekä Helsingin että Oulun yliopistossa kulttuurimaantieteen tutkimuksen saralla.


Keskeisimmät (maisema)maantieteen julkaisut:
Ympäristön eletty mieli. (1987)
Eksistentiaalinen ympäristö. (1995)
Mahdollisten maisemien semantiikkaa. (1995)
Aika, paikka ja muistin maantiede. (1997)
Kaupungin eri olomuotoja. (1998)
Konkreetti kävely abstraktissa maisemassa. (2000)
Paikka, aika ja elämän kuva. (2008)
Aino Syrjä, Max Strandén, Kaisa Kaivola, Teemu Rainamaa
I.K Inha (12.11.1865 - 3.4.1930) oli suomalaisen valokuvauksen suuria mestareita. Hän kuvasi eritoten kansanperinteen ja maisemien tallentajana. Hänen tunnetuimmat valokuvausmatkat kohdistuvat Vienan Karjalaan ja sen kansanperinteen tallentamiseen. Matkalta kertyikin yli 200 kulttuurihistoriallisesti merkittävää kuvaa sodan aikana kadonneiden rakennuksien ja tapojen ikuistamisena.

Karjalan lisäksi Inha kuvasi paljon myös ympäri Suomea - Kirjailija Erno Paasilinnaa lainaten Inha ”kuvasi Suomen Hangosta Sallaan, Laatokalta Turun saaristoon.” Hän tallensi kuviin 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Suomen maisemia kaupungeista maaseudulle ja kuvasi sekä teollisuutta, ihmisiä että luontoa. Monesti hän liikkui paikasta toiseen pyörällä. Inha muun muassa kuvasi vuoden kesällä 1908 nopeasti muuttuvaa ja kasvavaa Helsinkiä kustannusyhtiö WSOY:n Helsinki-opasta varten.

Samana vuonna 1865 syntyivät myös kansallistaiteilijat Jean Sibelius, Akseli Gallen-Kallela ja Pekka Halonen joiden kanssa Inha oli yhtä lailla samaa karelianistien joukkoa. Realistiset ja kansallisromanttiset valokuvat olivat osana tietynlaisen kansallisidentiteetin syntyä yhdessä muiden kultakauden taiteilijoiden kanssa. Valokuvaajana hän kuitenkin pyrki myös keräämään kulttuurihistoriaa ja erilaisia maisemia. Hän ei kuvannut myöskään esimerkiksi kaupunkia sosiaalisena yhteisönä vaan nimenomaan rakennusten, valon ja tunnelmien lähtökohdasta.

Eräänlaisena sivistyneenä kulkurina ja maisemien estetiikan arvostajana hän kuitenkin oli osana luomassa suomalaisille maisemille ja ympäristöille merkityksiä, jotka ovat kantaneet mielikuvissamme aina tähän päivään saakka.

I.K Inhan upeita kuvia esimerkiksi linkin artikkelista: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/07/13/i-k-inha-kansallisvalokuvaaja


Tommi Sorsa
I. K. Inha (1865-1930)
December 24, 1889 Warrenton, Missouri
– July 18, 1975 Berkeley, California.

Tohtorismies - University of Chicago - 1920
Kunniajäsen - American Geographical Society

Kulttuurimaantieteen professori, Californian yliopisto. 1900-luvun vaikutusvaltaisin maantieteen alan tutkija. Sauerin edustama maiseman morfologia on saksalaisen Landschaf-traditio:n ja ranskalaisen la geographie humaine:n yhteensulautuma. Sauerin työssä säilyi hamaan kuolemaan asti rakkaus maalaismaisemaan. Hän kritisoi kapitalismia ja sen vaikutusta kulttuureihin.

Julkaisut:
The geography of the ozark highland of missouri (1920)
The morphology of landscape (1925)
"Recent Developments in Cultural Geography," (1927)
Agricultural Origins and Dispersals (1952)

“nature does not create culture, but instead, culture working with and on nature, creates ways of life”
Ymmärtääkseen kulttuuria, maantieteilijän on opittava lukemaan maisemaa.

Matti, Niko, Jaana ja Natalie
• 14.1.1818 – 12.3.1898
• suomalainen kirjailija, toimittaja, historioitsija ja Helsingin yliopiston rehtori
• eli klassisen maantieteen aikana
• kaksi alkeisopetuksen oppikirjaa
Luonnonkirja (1860)
Maamme kirja (1875): kuvailee Suomea, sen maakuntia, luontoa, kansaa ja historiaa
• tunnettu Suomen maisemia kuvaavista teoksistaan
runo ”Kesäpäivä Kangasalla” (Sylvian laulut –sarja)
”Varpunen jouluaamuna”
• arvosteli 1800-luvun teollistumisen varjopuolia ja vastusti luonnon häikäilemätöntä hyväksikäyttöä
• ihannoi kansallismaisemaa ja isänmaallisuutta

Juuli, Maria, Emmi ja Sonja
7.8.1779 (Quedlinburg) - 28.9.1859 (Berliini)
- Modernin maantieteen perustaja Humboldtin kanssa
- vaikutus maantieteelliseen ajatteluun:
- alueellinen maantiede
- ympäristödeterminismi
- kiinnostunut erityisesti ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta
- ihminen luomakunnan kruununa
- uskonnon vaikutus näkyy hänen teoksissaan
- romantiikan ajan vastakkainasettelut erilaisten alueiden kesken ja paikkojen yksilöllisyys
- Keskeiset teokset:
- Geography in Relation to Nature and the History of Mankind (kirjoitettu 1816-1859)
- Sechs Karten von Europa (1804-1806)

Emilia, Hanne, Marika ja Maiju


• Saksalainen maantieteilijä, maisemaekologian isä
• Merkittävä fysikaalisen maantieteen kehittäjä
• Tutki vuoristoalueiden ekologiaa ja maantiedettä.
• Käytti tutkimuksissaan ilmakuvia (kasvillisuuden ja ympäristön vuorovaikutus)
• Kehitti termin maisemaekologia (1939)
• Auttoi nostamaan saksalaisen maantieteen jaloilleen natsien valtakauden jälkeen.
Merkittäviä töitä:
• Landscape ecology (1939)
• The Map of the Seasonal Climates of the Earth (1964)
• Nanga Parbat -vuoren (Pakistanissa) kasvillisuuskartta (1: 50 000) (1939)

Lisätietoa: http://people.wku.edu/charles.smith/chronob/TROL1899.htm
Venla
Full transcript