Loading presentation...

Present Remotely

Send the link below via email or IM

Copy

Present to your audience

Start remote presentation

  • Invited audience members will follow you as you navigate and present
  • People invited to a presentation do not need a Prezi account
  • This link expires 10 minutes after you close the presentation
  • A maximum of 30 users can follow your presentation
  • Learn more about this feature in our knowledge base article

Do you really want to delete this prezi?

Neither you, nor the coeditors you shared it with will be able to recover it again.

DeleteCancel

Sosiaalinen media, tunnustamisen työkalu

Sosiaalinen media, tunnustamisen työkalu
by

Matti Koivisto

on 21 April 2010

Comments (0)

Please log in to add your comment.

Report abuse

Transcript of Sosiaalinen media, tunnustamisen työkalu

Sosiaalinen media Yhteisön pyhä keskus? Tutkielmassani tarkastelen henkilökohtaisten asioiden julkituomista sosiaalisessa mediassa. Tarkoituksenani on ymmärtää ilmiötä osana laajempaa kulttuurista, sosiaalista ja yhteiskunnallista kokonaisuutta. Miksi sosiologinen näkökulma? "yhteisöelämän keskeisiä ominaisuuksia ei voida palauttaa tai redusoida yksilöiden käyttäytymiseen tai motiiveihin " (Erik Allardt) Yhteiskunta
Yksilö ” Ahdistus on ollut hallitsematonta viime päivinä. Eiliset terrorijäljet näkyvät käsissä. Koitin paniikissa etsiä jotain terävää minkä voisin upottaa ihooni, mutta kämppikset olivat olkkarissa joten en kehdannut hakea keittiöstä veistä.” ” Vietin iltani kotona ja itkin koska tuntui taas siltä että olen aivan yksin.” ” Mulle fyysinen läheisyys on todella tärkeää. Kaikki ne halailut sekä peppuseksi.” ”Jo monta päivää on ollut niin vaikeata..bussimatkoilla tuntuu ettei saa henkeä ” "Hänen autonsa lähdettyä pihasta itkin ääneen... itkin niin kauan, että oksensin..." Miksi?
"Median vaikutusta yhteiskuntaan on mahdotonta analysoida, mikäli tutkija ei tee selväksi asemaansa suhteessa laajempaan yhteiskuntatieteelliseen teoriaan" Nick Couldry
Emile Durkheim Mikä pitää yhteiskunnan koossa? Mekaaninen solidaarisuus Orgaaninen solidaarisuus Alkukantaisempien, työnjaoltaan eriytymättömien yhteisöjen toimiminen on mahdollista vain mekaanisen solidaarisuuden avulla. Yhteiskunnissa, joissa tämä solidaarisuus on kehittynyttä, yksilö
ei kuulu itselleen, vaan hän on kirjaimellisesti yhteiskunnan käytettävissä olevaa omaisuutta. Tämä edellyttää kollektiivista tajuntaa. Mekaanisen solidaarisuuden yhteiskunnissa kollektiivinen tajunta transformoituu tiettyihin esineisiin, toteemeihin ja rituaaleihin, jotka korostavat ja suojelevat näiden toteemien symbolista, pyhää, asemaa yhteiskunnassa Kehittyneemmissä yhteiskunnissa työnjako on eriytyneempää. Yhteiskunnassa
toimivien suhteiden verkosto on monitahoisempi kuin mekaanisen solidaarisuuden
yhteiskunnissa. Erilaisista tehtävistä suoriutuminen edellyttää erilaisia ominaisuuksia.
Siirrytään mekaanisesta orgaaniseen solidaarisuuteen.
Kollektiivisen tajunnan merkitys vähenee. Se ilmenee uskontojen merkityksen vähenemisenä.
Toteemiin transformoituva pyhä ei ole enää se yhteiskuntaa koossapitävä voima. Yhteiskunta
sisältää enemmän ajattelemisen ja tuntemisen tapoja, joiden luonne on yleinen ja epämääräinen
ja jotka sallivat yhä enemmän yksilöllistä erimielisyyttä. Jatkamme yksilön persoonallisen arvon
palvontaa. Yksilöllisyys on modernin maailman yhteinen uskomus. Uusdurkheimilainen lukutapa Durkheim, vaikka näennäisesti muodostikin teoriansa projektoimalla menneisyyttä, käsitteli tosiasiassa modernien yhteisöjen tärkeitä kysymyksiä: mikä niitä pitää pystyssä
ja mikä mahdollistaa sen, että niiden jäsenet ylipäätään kokevat ne yhteisöinä? Ja tarkemmin: onko olemassa jotain keskeisiä rakenteita, joiden kautta hahmotamme modernin yhteiskunnan ja miten nämä rakenteet ovat syntyneet? Media Uusdurkheimilaisen mediatutkimuksen yksi keskeinen argumentti on median rooli sosiaalisen elämän pysyvänä elementtinä, ja kuinka erilaisten median ja sen käytön toimintamallien kautta olemme päivittäin yhteydessä laajempaan sosiaaliseen maailmaan. Media vahvistaa käsitystämme ensinnäkin siitä, että yhteiskunnaksi kutsuttu sosiaalinen konstruktio on ylipäätään olemassa ja toiseksi siitä, että me olemme osa sitä. Yhteisön kuviteltu keskus
Kaksi myyttiä
Myytti yhteiskunnan keskipisteestä, jota tulisi arvostaa ”meidän” elämäntapamme ja ”meidän” arvojemme keskuksena. Myytti siitä, että (toimituksellisella) medialla on erityinen suhde tähän keskukseen,
median toimiessa keskittyneenä merkitystuotannon järjestelmänä, jonka
luonnollinen rooli on representoida tai kehystää tämä keskus. Käsitteitä, joiden avulla toivon tutkielmassa ymmärtäväni paremmin myös sosiaalisen median roolia yksilön elämässä Modernisoituminen rikkoo pienen yhteisön ja perinteiden
suojaavan kehyksen ja korvaa ne paljon suuremmilla, hahmottomilla organisaatioilla. Tästä seuraa eksistentiaalinen eristäytyminen, joka ei ole niinkään yksilöiden eriytymistä toisistaan kuin eriytymistä arvoresursseista, jotka ovat välttämättömiä pyrittäessä elämään täyttä ja tyydyttävää elämää. Kulttuureissa missä asiat pysyvät yhteisön tasolla enemmän tai vähemmän samoina sukupolvesta toiseen, identiteetin muutos oli selkeä ja yksiselitteinen (kuten aikuistuminen). Jälkimodernissa maailmassa sen sijaan muuttunut minuus pitää löytää ja rakentaa osana refleksiivistä prosessia joka yhdistää henkilökohtaisen ja sosiaalisen muutoksen. Jatkuvasti muuttuvassa maailmassa syntyy jatkuvan itsereflektion tarve. Tästä kertoo esimerkiksi erilaisten terapia- ja neuvontapalveluiden lisääntyminen.
Anthony Giddens Terapeuttinen kulttuuri Määrittelee vahvasti käsitystä siitä, millä tavoin yksilö mieltää itsensä osaksi yhteiskuntaa ja sosiaalista todellisuutta. Terapeuttisen kulttuurin keskiössä on ajatus siitä, että yksilö on emotionaalisena olentona luonteeltaan haavoittuva ja sentimentaalinen. Tällainen ihmiskäsitys suuntaa katseen yksilöiden sisäiseen tunnemaailmaan. Ongelmista tulee henkilökohtaisia ja niihin voidaan löytää ratkaisuja ainoastaan henkilökohtaisen avautumisen eli tunnustamisen avulla – tunnustamisen, jonka toivotaan vapauttavan ihminen sisäisestä ahdistuksesta. (Sumiala-Seppänen 2007 s.179 ) Michel Foucault "Meistä on tullut oudon tunnustava yhteiskunta" Foucaultille tunnustamisrituaali näyttäytyy yhtenä länsimaisen historian keskeisenä valtarakenteena. Foucaultin mukaan tunnustamisen tarve on juurtunut meihin niin syvälle, että emme enää tunnista sitä meitä rajoittavan vallan aiheuttamaksi.

Tunnustajan tehtävänä on tunnustavana subjektina paljastaa totuus itsestään. Foucaultille tunnustamisessa on aina läsnä valtasuhde. Suhde tunnustajan ja tunnustusta vastaanottavan välillä ei ole tasapuolinen. Tunnustusta vastaanottavan ”toisen” vallassa on tuomita tai armahtaa tunnustaja. Web 1.0
Read-only web Sisällöntuottaminen mahdollista, joskin hankalaa
Yleisön saavuttaminen vaikeaa
Erottuvien sivustojen ylläpitäminen kallista
Kaupalliset toimijat dominoivat sisällöntuotantoa




Web 2.0 Read-write web Sisällöntuottaminen helppoa
Yhteen palveluun koottu yleisö
Kaupalliset toimijat ylläpitävät
Käyttäjät tuottavat sisällön Median myyttisen keskuksen jatke? Varsinkin verkkosivustojen ylläpitäjien omaksuman puhetavan mukaan verkossa esiintyminen on näyttäytymistä, itsensä paljastamista, koko maailmalle. Asia voidaan ymmärtää myös niin, että "maailman" sijaan oma minuus paljastetaan puoliyksityisessä, pääasiassa ystäville tai perheelle, tai korkeintaan myös verkossa tavatuille ystäville suunnatussa tiedonjakelussa. Verkko ”monelta-monelle”
mediana on aina monitulkintainen sen suhteen kenen kanssa kommunikoidaan.

Oman blogin perustelu on mahdollista esimerkiksi niin, että käsittää kirjoittavansa lähinnä itselleen. Matikaisen haastattelututkimuksessa haastateltujen sisällöntuottajien käsitys kuitenkin oli, että yhteisö ja yhteisöllisyys ovat tärkeitä. Luomiensa sisältöjen kautta yksilöstä tulee osa tätä yhteisöä. Itsereflektiivistä prosessia ei siis välttämättä käydä vain omien tuttavien muodostamassa keskustelukerhossa. Tunnustuksella on, ainakin mahdollisuus, tulla julkiseksi koko maailmalle.
Yksi sosiaaliseen mediaan liitetyistä määreistä on demokraattisuus.

Foucaultilainen tunnustusrituaali taas ei ole tasapuolista keskustelua tilanteessa samanarvoisten ihmisten välillä. Se edellyttää valtasuhdetta jossa tunnustuksen ”vastaanottaja” arvioi, tuomitsee tai vapauttaa tunnustajan. Toisaalta taas foucaultilaisessa tunnustamisrituaalissa toinen osapuoli voi olla läsnä myös ajatellusti. Esimerkiksi blogissa tunnustuksen vastaanottajana voisi toimia yleinen ja hahmoton, sosiaalisen median yhteisössä tiivistyvä "yleinen mielipide". Summa summarum:

Sosiaalinen media ei ole yhteisön arvojen pyhä keskus samassa mielessä kuin perinteinen media. Käyttäjien kuitenkin jatkuvasti lisääntyessä, on oman minuuden paljastaminen entistä julkisempaan tilaan asettumista.

Jos yksilöllisyyden uskonto on ainoa arvojärjestelmä joka voi pitää
modernia yhteiskuntaa pystyssä, voivatko arvot jatkossa kiinnittyä sosiaaliseen mediaan?

Yksilöllinen eetos orgaanisessa solidaarisuudessa korostuu, kun käyttäjät pystyttävät
nettiin oman minuutensa toteemeja.



Full transcript