Lyijy

Lyijy

Ominaisuudet ja käyttö

Kierrätys

Esimerkiksi veneiden aikuissa käytetään lyijyä ja kun se on vaikka tuhoutunut ( esim. säilyttämällä liian kuumassa paikassa) on syytä kierrättää. Täysin käytetty akku on ongelmajätettä, mutta niitä varten on olemassa turvallinen kierrätysjärjestelmä ,johon luovutettu akku uudelleenkäytetään lähes sataprosenttisesti. Kierrätysprosessissa saatu lyijy voidaan käyttää uudelleen uusien akkujen tai vaikka purjeveneen kölin valmistukseen.

Lyijy on siis sinertävänharmaa ja tiheä metalli. Se johtaa huonosti sähköä, mutta se kestää hyvin korroosiotaa. Sen takia lyijyä käytetään syövyttävien nesteiden, kuten rikkihapon, säilytykseen. Ilmassa lyijy hapettuu ja sen pinnalle muodostuu hetkessä himmeän harmaa ja emäksinen karbonaattikerros. Lyijyä voidaan käyttää esimerkiksi lasien ja emalien valmistukseen (tarkemmin lyijyoksidia tai lyijymonoksidia). Akuissa voidaan myös käyttää ruskeaa lyijyoksidia, sillä se on vahva hapetin. Aiemmin lyijytetraetyyliä käytettiin moottoripolttoaineissa ehkäisemään ns. nakutusta. Lyijyn suuren tiheyden vuoksi (11.34) siitä tehdään tuliaseiden luoteja ja hauleja, tosin lyijyhauleista on pyritty luopumaan ympäristöhaittojen takia. Vanhoilla ajoilla, kuten Rooman valtakunnassa lyijystä tehtiin vesijohtoja ja ruokailuvälineitä ja lyijysuoloja käytettiin viininmakeutukseen. Ruokavälineistä lyijyä joutui ihmisten elimistöön, joka aiheutti myrkytyksiä. Lyijyvalkoista on käytetty väripigmenttinä valkoisissa maaleissa 1960-luvulla, tosin tästäkin luovuttiin jo 1970-luvulla. Myös veneiden pohjamaaleissa käytettiin lyijyä. 1980-luvulle saakka bensiinin lisäaineet sisälsivät lyijyä. Antiikin Kreikassa ja Roomassa lyijyä käytettiin myös kauneuden hoitoon: näet vaaleanihon saamiseen, mutta tuhoisin seurauksin. Naisien iho kärsi verenmyrkytyksestä , minkä takia he käyttivät entistä suurempia määriä lyijynvalkoista kasvojensa peittämiseen.

Haittoja

Lyijyä on ilmassa pieninä hiukkasina ja sitä pääsee ilmaan eroosiossa, tulivuoren purkauksissa, pensaspaloista ja merivesien vaahdoista. Myös hiilivoimaloista, metalliteollisuudesta, kemianteollisuudesta ja paristoteollisuudesta. Ennen, kun lyijyä käytettiin bensiinissä, suurien päästöjen aiheuttaja oli moottoriliikenne, mutta kun siirryttiin lyijyttömään bensiiniin, ilman lyijypitoisuus putosi 98%. Huoneilmaan pääsee lyijyä, jos lyijymaaleilla maalattuja seiniä hiotaan tai käsitellään epätasaisesti. Eläimistö voi saada lyijyä elimistöönsä, jos syövät kasveja mihin on laskeutunut lyijyä. Jos lyijyä pääsee elimistöön, se aiheiuttaa vakavan myrkytyksen. Ensimmäisiä oireita voivat olla vatsakipu ja päänsärky. Lapset ja sikiöt ovat enemmän riskialttiita johtuen pienestä koostaan ja heidän kehonsa kasvamisesta ja kehittymisestä. Pitkäaikaisemman alistumisen haittavaikutuksia ovat mm. oppimisvaikeudet ja älyllisen kehittymisen häriintyminen (erityisesti lapsilla), kehitysvammat, käytöshäiriöt, munuaisvauriot, maksan ja ruoansulatuselimistön vauriot, sikiöillä keskenmenoja ja kehityshäiriöitä, syöpä, verenkiertoelimistön vaurioituminen ja monet muutkin haitat.

Lyijy varastoituu elimistössä luihin ja sen puoliintumisaika on 10 vuotta.

Yleistietoa

Lyijyn kemiallinen merrki on Pb (latinasta plumbum) ja jaksollisessa järjestelmässä lyijy on 82. alkuaine. Lyijyn sulamispiste on 327.3 ja kiehumispiste 1750. Lyijyn löysivät egyptiläiset jo noin 3400 eKr. Tarkkaa vuosilukua ei voida sanoa. Lyijyn olomuoto on yleensä kiinteä. Tätä kirkaskiiltoista, taipuisaa ja ja erittäin muokattavaa ainetta löydetään yleensä sinkki-, hopea- ja kuparimalmin yhteydessä ja sitä rikastetaan yhdessä näiden metallien kanssa.

lyijykuutio