Introducing
Your new presentation assistant.
Refine, enhance, and tailor your content, source relevant images, and edit visuals quicker than ever before.
Trending searches
71
historia
Lyriikka
Runous on vanhin kirjallisuuden laji.
- Alkoi suullisena sanataiteena, jonka muistamista helpottivat muun muassa runomitat, alku- ja loppusoinnut sekä erilaiset rytmiset keinot
- Kirjoitustaidon kehityttyä runoja alettiin merkitä muistiin
- Moderni runous hylkäsi 1900-luvun alussa runomitat, mutta myös mitallinen runous elää.
- Lyriikka eli runous on yksi kaunokirjallisuuden kolmesta päälajista.
- Sana lyriikka viittaa lyyraan eli soittimeen, jonka säestyksellä runoja on esitetty. Runo puolestaan tarkoitti alunperin salaista tietoa tai taikamerkkiä, ja runouteen liitettiin maagisia ominaisuuksia.
- Runon ytimenä on usein merkitsevä kokemus tai tunne, jota se kuvastaa.
- Perinteisesti jaettu perinteiseen ja moderniin runouteen.
- Runoista voi nauttia monella tavalla: laulujen sanat ovat runoutta, samoin monet mainoshokemat ja leikkilorut.
runon ominaisuuksia
Runoudelle on ominaista:
- tiivis ilmaisutapa
- runsas kuvakielisyys
- rytmi ja sointuisuus
- säkeet ja säkeistöt
Runouden ilmaisutavat poikkeavat asiakirjoittamisesta, runoudessa ei myöskään tarvitse välittää välimerkkisäännöistä eikä muistakaan kielinormeista.
runot syntyvät eri tavoin
Runous on henkilökohtaisempaa kuin mikään muu kirjallisuuden lajeista.
Runo on tiivis teksti, joka näyttää palan maisemaa, elämää tai ihmismieltä.
Runossa voidaan kuvata mitä tahansa aihetta, mutta usein tuttuihin ja arkisiinkin asioihin otetaan runossa yllätyksellinen näkökulma.
Runoilija leikkii sanoilla ja niiden merkityksillä. Runoissa sanoilla voi kertoa, kuvailla, vitsailla tai olla äärimmäisen vakavakin.
runon tulkinta
- Runoja ei aina voi selittää, sillä joskus niiden tulkitseminen perustuu mysteeriin ja intuitioon.
- Runo pitää lukea ja tulkita kokonaisuutena eikä yksittäisiä säkeitä tai osaa, vaikkapa yhtä säkeistöä tai kertosäettä.
- Tulkinta on aina henkilökohtaista. Samaakin runoa voi tulkita hyvin erilaisilla tavoilla.
- Tulkitsemista auttaa, kun tuntee tulkinnassa tarvittavan käsitteistön.
- Runoa voi tulkita seuraavien kysymysten avulla:
- Mitkä ovat runon pohjatiedot?
- Mikä on runon puhetilanne? (havainnot runon puhujasta)
- Millaisia ovat runon rakenteet?
- Millainen on runon rytmi?
- Millaista on runon kieli?(myös sävy)?
- Millainen on runon sävy ja tunnelma?
- Miten tulkitset runon?
työkaluja runon lukemiseen
- AIHE: se asia, mistä runo kertoo
- ALKUSOINTU: peräkkäiset sanat alkavat samoilla kirjaimilla (liitelevi lokki)
- KIELIKUVAT: yllättäviä sanayhdistelmiä, joilla ilmaistaan jotain muuta kuin mitä ne kirjaimellisesti tarkoittavat
- LOPPUSOINTU: säkeiden lopussa sointuvat sanat
- RUNON PUHUJA: ääni, joka runossa puhuu
- SÄE: samalle riville kirjoitetut sanat
- SÄKEISTÖ: runon kappale eli säkeiden rykelmä
- TEEMA: se mitä runolla halutaan sanoa
- TOISTO: samojen äänteiden, sanojen tai asioiden toistuminen
Lyriikka