Loading presentation...

Present Remotely

Send the link below via email or IM

Copy

Present to your audience

Start remote presentation

  • Invited audience members will follow you as you navigate and present
  • People invited to a presentation do not need a Prezi account
  • This link expires 10 minutes after you close the presentation
  • A maximum of 30 users can follow your presentation
  • Learn more about this feature in our knowledge base article

Do you really want to delete this prezi?

Neither you, nor the coeditors you shared it with will be able to recover it again.

DeleteCancel

Make your likes visible on Facebook?

Connect your Facebook account to Prezi and let your likes appear on your timeline.
You can change this under Settings & Account at any time.

No, thanks

Draamasta

No description
by

Satu Mattila

on 27 January 2014

Comments (0)

Please log in to add your comment.

Report abuse

Transcript of Draamasta

Draama on tarkoitettu ennen
kaikkea esitettäväksi.
Sanaa "näytelmä" käytetään sekä tekstistä että sen esittämisestä teatterissa.

Draama kirjallisuutena
Draamaesitys on yhteistyötä
Draaman analyysi
Draaman koostuu tekstistä
Tragedia eli murhenäytelmä
Komedia eli huvinäytelmä

Nykyään draaman lajit ovat sekoittuneet toisiinsa.
Lisäksi julkaisumediat vaikuttavat usein draaman
sisältöön: esimerkiksi kuunnelma on kuin
yksinäytöksinen näytelmä, jossa taustatehosteet,
hiljaisuus ja dialogi kuljettavat esitystä.
Draamaa tulkitaan proosan tulkinnan keinoin.
Tärkeää on hahmottaa näytelmän tarina kronologisesti sekä löytää näytelmän perusristiriidat. Kiinnitä huomiota teoksen jännitteisiin sekä jännitteisiin kohtausten sisällä. Yritä löytää näytelmän käännekohta.
Teema on

se keskeisin kysymys, jota muut rakennusainekset kannattelevat.
Koska miljöötä, henkilöiden luonnetta ja heidän motiivejaan ei välttämättä sanota suoraan, ne tulee tulkita dialogista.
Draamaa voi lukea pelkästään tekstin varassa, mutta on hyvä pitää mielessä, että teksti on tarkoitettu esitettäväksi.
Draaman lajit
Tragedian historia
Antiikin Kreikassa tragedian tunnusmerkki oli, että
hyvillä ihmisillä oli surullinen kohtalo. Tunnetuimpia
tragedian kirjoittajia tältä ajalta ovat
Aiskhylos, Sofokles ja Euripides.

Keskiajalla tragedia oli valoisasti alkava tarina, joka päättyy synkästi. Keskiajan näytelmät olivat vahvasti opettavaisia ja näytelmäkirjailijat usein tuntemattomia.

Renessanssin ajan tragedioista nykyisin ehkä tunnetuimpia ovat Shakespearen (n. 1565-1615) luonnetragediat (Hamlet, Othello, Macbeth, Kuningas Lear). Niissä paha on ihmisessä (esim. vallanhimo) leviten toisiin ja saaden aikaan tuhoa. Shakespeare sekoitti usein tyylilajeja, kun taas esim. Ranskassa tyylilajit pidettiin puhtaasti erillään (esim. Racine).

Modernin tragedian luojana pidetään Ibseniä (1828-1906),
jonka tragedioissa keskeinen konflikti rakentuu yksilön ja yhteiskunnan ristiriidasta; yksilön ehdottomuus
törmää valheelliseen ja korruptoituneeseen yhteisöön.
Katharsis:
"Herättämällä sääliä ja
pelkoa tragedia aiheuttaa
tunteiden puhdistumisen."
Termi juontuu antiikin ajalta,
mutta sitä käytetään edelleen.
Komedian historia
Antiikin Kreikassa komedia oli huvinäytelmä, jossa käsiteltiin arkisempia aiheita kuin tragediassa. Komedia kertoi tavallisista ihmisistä ja heidän heikkouksistaan. Erityisen tunnettuja ovat Artistofaneen näytelmät.

Keskiajalle tyypillinen komedian muoto on farssi, lyhyt tilannekomiikkaan perustuva ilveily, jolle ominaista on
vauhdikas juoni henkilöiden luonteen jäädessä taka-alalle.

Renessanssin Englannissa ihmissuhteet nousivat komedioiden yhdeksi aiheeksi. Ranskassa 1600-luvulla Molière on monipuolinen draamakirjailija, joka kirjoitti farsseja, tapakomedioita ja luonnekomedioita (Saituri).

Nykyisin puhutaan usein komediasta
silloin, kun draaman sisältö on pääosin humoristinen.
Nykyajalle tyypillistä on lajirajojen hämärtyminen, esimerkiksi draama-komedia, jossa esitetään komediallisin keinoin traaginen tarina tai vaihtoehtoisesti traaginen tarina
päättyy onnellisesti.
Shakespearen näytelmästä Keskiyön uni
(joka on suomennettu myös Keskiyön
unelma ja Juhannusyön uni) on tehty useita elokuvaversioita.
Commedia dell'arte oli erityisen
suosittu 1600-luvun Keski-Euroopassa
Esitys perustui tiettyihin ennalta
tunnettuihin hahmoihin,
mutta esitys oli improvisoitu.
Laji ei ole säilynyt,
mutta on vaikuttanut suuresti
draamaan ja myös esim. oopperaan.
Muita draaman lajeja
Joskus draamaa voidaan haluta jakaa tarkemmin, esimerkiksi
tällaisiin alakategorioihin:
Farssi on komedia, jonka juoni perustuu usein väärinkäsityksiin, salaisuuksiin ja nopeaan juoneen, joka useimmiten kiihtyy loppua kohden.
Satiiri pyrkii ottamaan kantaa. Vaikka nähdään komedian alalajina, pikemminkin poliittinen, sosiaalinen tai moraalinen.
Tragikomedia, jossa esitetään komediallisin keinoin traaginen tarina tai vaihtoehtoisesti traaginen tarina päättyy onnellisesti.
Melodraama on musiikkia käyttävä näytelmämuoto, joka vetoaa tunteisiin. Sen kukoistuskausi oli 1800-luvulla.
Eeppinen draama, joka vieraannuttaa katsojan näyttämötapahtumisesta (esim. Brecht, joka siirtää painopisteen draamasta sen esitykseen ja vastaanottoon teatterissa).
Absurdi teatteri, jossa mielettömyys leimaa sekä näytelmän rakennetta, kieltä että tapahtumista; toiminnasta ei rakennu loogista juonta eikä dialogista järkevää ajatuksenkulkua (esim. Ionesco, Beckett).
Näkymätön teatteri on arjen keskelle viety teatteriesitys, jonka tarkoitus on saada ihmiset provosoitumaan ilman, että he tietävät kyseessä olevan esitys.
Bertolt Brechtin Äiti Peloton
ja hänen lapsensa on
sodanvastainen näytelmä.
Susanna Kuparisen näytelmät Eduskunta ja Eduskunta II
voidaan luokitella satiiriksi.
Teatteriesitys tapahtuu tässä ja nyt, esiintyjien ja katsojien välisessä vuorovaikutuksessa; teatteriesitystä ei synny ilman katsojaa. Aiemmin draamaesitys on ollut ennen kaikkea fyysisesti läsnä olevien toisiinsa vaikuttavien yksilöiden vuorovaikutusta, nykyisin draamaa voidaan esittää kuunnelmina, elokuvana, tv-ruudussa ja tietokoneen näytöllä.

Toisin kuin proosa ja lyriikka, draama syntyy yhteistyössä; esityksen valmistelussa ja itse esityksessä on mukana monia henkilöitä ja tekijöitä. Draaman syntyyn tarvitaan ohjaajan, lavastajan, säveltäjän ja näyttelijöiden yhteistyötä. Monien eri tekojen yhteistyöstä syntyy esitys, joka saattaa sellaisenaan olla olemassa vain kerran.
Draamat rakentuvat repliikkien varaan. Repliikeistä muodostuu teksti ja esitys lavalle, joita voidaan tulkita samantapaisesti kuin novellia.
Tarina ja juoni
Tapahtumien kulun tiivistelmä, alun konflikti, ratkeaminen, pääjuoni, sivujuoni, isot käänteet
Usein näytelmässä on pääjuoni ja sivujuoni tai sivujuonia, jotka luovat lisäjännitettä ja tukevat juonenkehittelyn pääkaarta.
Näytelmässä voi olla takaumia tai eri aikoihin sijoittuvia kohtauksia näytetään samanaikaisesti. Juoni ei siis näytelmässäkään välttämättä etene kronologisesti.
Henkilöt
Päähenkilöt, sivuhenkilöt, taustahenkilöt
Draama rakentuu toiminnasta, jossa henkilöt pyrkivät tavoitteisiinsa.
Suljettu ja avoin rakenne
Draamalla voi olla avoin tai suljettu rakenne.
Suljetussa rakenteessa alussa esitetty ristiriita ratkeaa lopussa.
Avoimessa rakenteessa ristiriidat eivät ratkea. Draama koostuu tällöin yleensä toimintajaksoista.
Pääteksti ja sivuteksti

Näytelmäteksti koostuu päätekstistä ja sivutekstistä.
Sivuteksti: tiedot siitä, missä paikassa ja milloin tarina tapahtuu, kuka kulloinkin puhuu, mitä tekee milläkin hetkellä. Lisäksi näytelmän henkilökunnalle on kirjoitettu erikseen näyttämö- ja ohjausviitteet (parenteesi). Katsoja näkee viitteet sivutekstiin lavalla, näytelmätekstissä sivutekstiä on mahdollisesti kirjoitettu auki näytelmän alkuun tai näytösten alkuihin.
Pääteksti: vuorosanat (dialogi ja mahdollinen monologi). Teksti antaa tietoa henkilöistä, miljööstä ja mahdollisesti myös tapahtumien kulusta. Repliikit ovat usein kirjailijan ainut kertoa henkilöhahmojen pyrkimyksistä. Tosinaan joku henkilöhahmoista voi ottaa kertojan roolin ja toisaalta monologitkin voivat ilmaisevat henkilön sisäistä elämää, salaisia ajatuksia ja tunteita, joita ei yleensä ilmaista ääneen.
-Repliikit:
dialogi, monologi
-Näytös (klassisessa mallissa näytelmässä on kolme näytöstä)
-Kohtaus (näytöksen sisällä tapahtuu paikan- tai henkilönvaihdos)
- Mahdollisesti prologi ja epilogi: näytelmähenkilön tai erillisen puhujan suoraan vastaanottajalle suunnatut alku- ja loppusanat
Näytelmän osasia
Lue lisää:
Kuopion kultturipalvelukeskuksen Teatteripolku:
http://kulttuurikasvatus.kuopio.fi/c/document_library/get_file?uuid=4e951a76-ac2a-42e1-8742-9579bd8afa25&groupId=10525
1900-luvun teatterista,Fennet:
http://users.edu.turku.fi/artlin/fennet/1900_luvun_teatteri.html
Tunnettuja näytelmiä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/N%C3%A4ytelm%C3%A4#Tunnettuja_n.C3.A4ytelmi.C3.A4
Teatterin historiaa Suomessa:
http://www2.edu.fi/ymmarrasuomea/index.php?moduli=tekstit&teksti=18
Keskeisiä kysymyksiä draaman tulkinnassa:

Mitä lajityyppiä näytelmä edustaa?
Millainen käännekohta näytelmässä on?
Millaisia henkilöt ovat?
Mitä henkilöille on tapahtunut ennen näytelmän alkua? Mitä henkilöt haluavat?
Millaisia voimia ja niiden vastavoimia näytelmässä esitetään?
Onko näytelmässä avoin vai suljettu loppu?
Mitä teemaa näytelmä käsittelee?
Shakespearen näytelmässä Hamlet
myös Ophelian kohtalo on traaginen:
hän menettää mielenterveytensä
ja hukuttautuu.
Ibsenin näytelmä Nukkekoti esitettiin
ensikertaa 1879 ja se ottaa vahvasti
kantaa avioliittonormeihin.
Alku, keskikohta ja loppu

Näytelmän alussa esitellään pääkysymys.
Käännekohdassa asioiden tila saattaa kääntyä ympäri tai se voi olla huippukohta, johon toiminta on koko ajan tähdännyt - silloinkin käännekohdassa on useimmiten jokin yllätys.
Pääkäännekohdan lisäksi voi olla pienempiä käänteitä.
Lopussa kysymys ratkaistaan tai se jää auki.
Lue draaman kaaresta esimerkiksi täältä: http://oppimateriaali.wikidot.com/aristoteelinen-dramaturgia
Draamassa olennaista ovat ristiriidat
Esimerkiksi päähenkilöllä on usein vastahenkilö, joka pyrkii
toimillaan estämään päähenkilön pyrkimysten toteutumista.
Vastavoimia voi ilmetä päähenkilön tiellä myös muilla tavoilla:
Sisäiset vastavoimat, kuten henkilön omat tunteet, asenteet
ja fyysiset rajoitukset
Henkilöiden väliset vastavoimat, kuten ihmissuhteet,
valta-asema, raha
Yhteiskunnan ja ympäristön vastavoimat, kuten sää,
luonnon voimat, laki, valta-asema, moraali, hallinto
Jännitteet, voimat ja niiden vastavoimat - eli ristiriidat, jotka synnyttävät toimintaa - saadaan selville miettimällä, mikä on kunkin henkilön tavoite ja mitkä ovat sen vastavoimia tai millaisiin ristiriitatilanteisiin henkilö joutuu pyrkiessään kohti päämääräänsä.
Aristoteleen mukaan hyvässä
juonessa tapahtuu muutos
asiantilasta toiseen sillä tavoin,
että juoni sitoo alun, keskikohdan
ja lopun merkitykselliseksi kokonaisuudeksi.
Othello-näytelmässä Iago (joissain käännöksissä Jago) manipuloi muita henkilöitä.
Full transcript