Loading presentation...

Present Remotely

Send the link below via email or IM

Copy

Present to your audience

Start remote presentation

  • Invited audience members will follow you as you navigate and present
  • People invited to a presentation do not need a Prezi account
  • This link expires 10 minutes after you close the presentation
  • A maximum of 30 users can follow your presentation
  • Learn more about this feature in our knowledge base article

Do you really want to delete this prezi?

Neither you, nor the coeditors you shared it with will be able to recover it again.

DeleteCancel

Viikingit olivat norjalaisia, ruotsalaisia ja tanskalaisia.

No description
by

Arttu Nuolivirta

on 4 November 2016

Comments (0)

Please log in to add your comment.

Report abuse

Transcript of Viikingit olivat norjalaisia, ruotsalaisia ja tanskalaisia.

VIIKINGIT
Skandinaaviset aikalaiset ilmeisesti käyttivät riimukirjoituksissa sekä myöhemmissä saagoissa esiintyvää nimitystä viikinki vain ryöstö- ja sotaretkien osanottajista. Sanalla on tällöin saattanut olla kielteinenkin merkitys, kuten nykyisin sanalla merirosvo. Nykyisin viikinkikäsite on kuitenkin laajentunut tarkoittamaan myös kaupparetkien ja tutkimusmatkojen osanottajia tai jopa skandinaavista väestöä kokonaisuudessaan.

Viikinkejä muistuttavia, merillä liikkuvia kauppiaita ja rosvoja asui Pohjois-Euroopassa myös slaavilaisten, balttilaisten ja suomensukuisten väestöjen keskuudessa, mutta näitä ei historiankirjoituksessa yleensä kutsuta viikingeiksi. Hyvin luultavasti skandinaavisten viikinkien joukkoon silti sulautui muitakin kuin skandinaaveja.
Egill Kalju-Grímrin. Hänen saagassaan kerrotaan, kuinka hän oli ryöstämässä taloa, kun talonväki palasi äkki­arvaamatta kotiin. Egill joukkoineen sidottiin ja vangittiin. Yöllä heidän onnistui kuitenkin päästä köysistä, ja he sieppasivat saaliin mukaansa ja pakenivat kohti rannassa odottavia laivojaan. Matkalla rantaan Egillin omatunto alkoi soimata häntä: koko ­retki oli häpeällinen ja kunniaton, sillä he olivat vieneet miehen omaisuuden tämän tietämättä. He olivat varastaneet! Heidän oli pelastettava kunniansa, ja niin Egill palasi joukkoineen takaisin. He sytyttivät rakennukset tuleen, ja kun asukkaat pelastautuivat ulos palavista taloista, heidät lyötiin kuoliaaksi. Tämän ­tehtyään Egill ja hänen joukkionsa saattoivat lähteä kunniakkaasti laivalle saalis mukanaan. He eivät olleet varkaita vaan rehellisiä ryöväreitä.
On jännää miettiä miten viikingit ajattelivat, tässä esimerkki.


Viikingit valtasivat kylät ja luostarit äkkirynnäköllä yllätyksen turvin, veivät luostarien hopeat ja muut arvoesineet ja pakenivat merelle ehtien seuraavaan ­kylään, ennen kuin sana ryöstöstä ehti kiiriä sinne. Kesän kääntyessä syksyyn viikingit suuntasivat saaliineen meren yli takaisin kohti Pohjolaa.
Vuosien saatossa viikinkien hyök­käykset kävivät järjestelmällisemmiksi ja suunnitelmallisemmiksi. Mahtavimmilla päälliköillä oli armeijoita, jotka pystyivät voittamaan entistä voimakkaampia ja ­paremmin varustettuja vastustajia. Oletettavasti armeijat kerättiin ledungilla eli siten, että talonpojat varustivat sotilaat ja laivat päällikön käyttöön.
Hyökätessään voimakasta vihollista vastaan viikinkien armeijat aloittivat hyökkäyksen kiviryöpyllä, mitä seurasivat hyökkäykset miekoin, keihäin ja ­kirvein milloin miltäkin puolelta. Samanaikaisilla pistohyökkäyksillä pyrittiin saamaan aikaan hajaannusta ­vihollisen linjoissa ja poistamaan miesvahvuudesta kotejaan puolustamaan ­joutuneet taitamattomat maajussit, joita viikingeillä oli usein vastassaan.
Viikinkiarmeijan päällikkönä oli ­poikkeuksetta kokenut soturi, jolla oli tukenaan yleensä kaksitoista henkivartijaa; sukujen parhaimmat taistelijat ja luotettavimmat soturit. Kun puolustus alkoi heiketä, viikinkiarmeija hyökkäsi armeijan päällikön ja tämän henkivartijoiden ­johdolla kiilamuodostelmassa ­vihollisen joukkojen keskelle jaellen ­iskuja kummallekin puolelle. Kiila työntyi joukkojen läpi vastustamattomalla voimalla hajottaen rivit ja pakottaen ­vastapuolen lähitaisteluun.
Rankassa lähitaistelussa ratkaisevaa oli soturin henkinen ja ruumiillinen ­kestävyys, joka viikingeillä oli usein ­parempi kuin vastustajillaan. Viikinki­armeijoiden keskinäisissä taisteluissa yritettiin yleensä päästä nopeaan rat­kaisuun surmaamalla vastapuolen päällikkö. Jos päällikkö saatiin hengiltä, johtajaa vaille jäänyt armeija oli helpompi voittaa, sillä taistelu muuttui hajanaiseksi ilman johtajaa.


Viikingit olivat skandinaavista alkuperää olevia aseistautuneita merenkulkijoita 700–1000-luvuilla. Näitä sotureita ja kaukopurjehtijoita lähti Norjasta, Ruotsista ja Tanskasta etsimään kultaa ja hopeaa ja uutta maata. He ryöstelivät ympäri Eurooppaa, ottivat itselleen orjia ja matkasivat Bagdadiin ja Amerikkaan asti. Heillä oli tarunomainen maine nopeista ja rohkeista hyökkäyksistään joista munkit kirjoittivat muistiin kauhukertomuksia luostarien ja kaupunkien ryöstöistä. Pelkkiä raakoja barbaareja viikingit eivät kuitenkaan olleet, vaan kävivät taitavasti kauppaa, olivat erinomaisia purjehtijoita ja monitaitoisia käsityöläisiä sekä laivanrakentajia. Lisäksi viikingeillä oli rikas tarinaperinne.
Länsi-Euroopassa puhutaan skandinaavisten viikinkien osalta normanneista, Bysantissa ja nykyään Venäjällä varjageista. Muinoin Venäjällä viikingit olivat ruseja (soutaja: nimitys tulee siitä, että viikingit tulivat jokia pitkin). Rus-sanan merkitys kuitenkin muuttui samalla kun idän viikingit sulautuivat slaavilaiseen kansaan.
Hieno ajattelutapa eikö?
Tietolähteet

Wikipedia

Historianet.fi
Kiitos
Full transcript